I Kings 12

Na ka haere a Rehopoama ki Hekeme: kua tae hoki a Iharaira katoa ki Hekeme ki te whakakingi i a ia.

Ja Rehabeam meni Sikemiin, sillä koko Israel oli silloin tullut Sikemiin, tekemään häntä kuninkaaksi.

A, no te rongonga o Ieropoama tama a Nepata, i Ihipa na hoki ia, i rere hoki ia i te aroaro o Kingi Horomona, na noho ana a Ieropoama ki Ihipa;

Ja Jerobeam Nebatin poika kuuli sen ollessansa Egyptissä, johon hän kuningas Salomon edestä paennut oli: (ja Jerobeam viipyi Egyptissä.)

A ka tono tangata ratou ki te tiki atu i a ia: na ka haere a Ieropoama ratou ko te whakaminenga katoa o Iharaira, ka korero ki a Rehopoama, ka mea,

Ja he olivat lähettäneet häntä kutsumaan; ja Jerobeam tuli ja koko Israelin joukko, ja he puhuivat Rehabeamille ja sanoivat:

He pakeke te ioka i meatia e tou papa ki a matou: na mau e whakamama te mahi pakeke a tou papa, me tana ioka taimaha i meatia e ia ki a matou, a ka mahi matou ki a koe.

Sinun isäs on meidän ikeemme raskauttanut: niin huojenna nyt sinä isäs kova palvelus ja raskas ijes, jonka hän meidän päällemme pannut on, niin me palvelemme sinua.

Na ka mea ia ki a ratou, Haere, kia toru nga ra, ka hoki mai ano ki ahau. Na haere ana te iwi.

Mutta hän sanoi heille: menkäät pois kolmanteen päivään asti ja tulkaat jälleen minun tyköni; ja kansa meni.

Na ka runanga a Kingi Rehopoama ki nga kaumatua i tu ra i te aroaro o tona papa, o Horomona, i a ia i te ora, ka mea, He aha ki to koutou whakaaro he kupu hei whakahokinga atu maku ki tenei iwi?

Niin kuningas Rehabeam piti neuvoa vanhempain kanssa, jotka hänen isänsä Salomon edessä seisoivat, kuin hän vielä eli, ja sanoi: kuinka te neuvotte vastaamaan tätä kansaa?

Na ka korero ratou ki a ia, ka mea, Ki te mea hei pononga koe ma tenei iwi i tenei ra, a ka mahi ki a ratou, a ka pai nga korero e korerotia e koe ki a ratou, na ko ratou hei pononga mau i nga ra katoa.

He puhuivat hänelle sanoen: jos sinä palvelet tänäpänä tätä kansaa ja noudat heidän mielensä, ja vastaat heitä ja annat heille hyviä sanoja; niin he ovat sinun palvelias kaiken sinun elinaikas.

Otiia whakarerea ake e ia te whakaaro o nga kaumatua i hoatu ai ki a ia, a runanga ana ki nga taitama i kaumatua ngatahi nei me ia, i tu nei ki tona aroaro.

Mutta hän hylkäsi vanhimpain neuvon, jonka he hänelle antaneet olivat, ja piti neuvoa nuorukaisten kanssa, jotka hänen kanssansa kasvaneet olivat ja hänen edessänsä seisoivat.

I mea ia ki a ratou, Ki to koutou whakaaro he aha te kupu e whakahoki ai tatou ki tenei hunga i korero nei ki ahau, i mea nei, Whakamamakia te ioka i meatia mai ra e tou papa ki a matou?

Ja hän sanoi niille: mitä te neuvotte vastaamaan tätä kansaa, joka minulle on puhunut sanoen: Huojenna se ijes, jonka isäs meidän päällemme pannut on?

Na ka korero ki a ia nga taitama i kaumatua ngatahi me ia, ka mea, Kia penei tau ki atu ki tenei hunga i korero nei ki a koe, i mea nei, I whakataimahatia e tou papa to matou ioka, na kia mama tau ki a matou; kia penei tau ki atu ki a ratou, Ko toku maikara iti nui ke atu i te hope o toku papa.

Ja nuorukaiset, jotka hänen kanssansa kasvaneet olivat, puhuivat hänelle sanoen: näin pitää sinun sanoman kansalle, joka sinulle sanoo: sinun isäs on meidän ikeemme raskauttanut, huojenna se meiltä! sille pitää sinun sanoman: minun pienin sormeni on paksumpi kuin minun isäni kupeet.

Na i whakawaha e toku papa he ioka taimaha ki a koutou; maku ia e tapiri ki to koutou ioka; he wepu ta toku papa i whiu ai i a koutou; maku ia koutou e whiu ki te kopiona.

Minun isäni on teidän ikeenne raskauttanut, mutta minä lisään vielä nyt teidän ikeesenne: minun isäni on kurittanut teitä ruoskilla, vaan minä kuritan teitä skorpioneilla.

Na ka tae a Ieropoama ratou ko te iwi katoa ki a Rehopoama i te toru o nga ra, i ta te kingi i whakarite ai, i mea ai, Hoki mai ano ki ahau i te toru o nga ra.

Niin Jerobeam ja kaikki kansa tuli Rehabeamin tykö kolmantena päivänä, niinkuin kuningas puhunut ja sanonut oli: tulkaat minun tyköni jälleen kolmantena päivänä.

A pakeke tonu ta te kingi i whakahoki ai; i whakarerea hoki e ia te whakaaro i whakaaro ai nga kaumatua;

Ja kuningas vastasi kovin kansaa, ja hylkäsi sen neuvon, jonka vanhimmat olivat hänelle antaneet,

A rite tonu ki to nga taitamariki whakaaro tana i korero ai ki a ratou; i mea ia, I whakataimahatia to koutou ioka e toku papa, maku ia e tapiri ki to koutou ioka: he wepu ta toku papa i whiu ai i a koutou; maku ia koutou e whiu ki te kopiona.

Ja puhui heille niinkuin nuoret olivat neuvoneet, ja sanoi: minun isäni on teidän ikeenne raskauttanut, mutta minä lisään teidän ikeesenne vielä: minun isäni on teitä kurittanut ruoskilla, vaan minä kuritan teitä skorpioneilla.

Heoi kihai te kingi i rongo ki te iwi; na Ihowa hoki te take kia mana ai tana kupu i korero ai a Ihowa, ara ta Ahia Hironi ki a Ieropoama tama a Nepata.

Ja ei kuningas kuullut kansaa; sillä Herra oli sen niin kääntänyt, vahvistaaksensa sanansa jonka Herra puhui Jerobeamille Nebatin pojalle Ahian kautta Silosta.

A, no te kitenga o Iharaira katoa kihai te kingi i rongo ki ta ratou, ka utua e te iwi ta te kingi; i mea ratou, Ko te aha ianei ta tatou wahi i roto i a Rawiri? kahore nei hoki o tatou wahi tupu i roto i te tama a Hehe: ki o koutou teneti, e Ih araira! na, kia whai kanohi ki tou whare, e Rawiri! Na haere ana a Iharaira ki tona teneti, ki tona teneti.

Kuin koko Israel sen näki, ettei kuningas kuullut heitä, vastasi kansa kuningasta ja sanoi: mikä osa meillä on Davidissa? eli perimys Isain pojassa? Israel, mene majoilles! katso siis sinä, David huonettas! Ja Israel meni majoillensa,

Ko nga tama ia a Iharaira e noho ana i nga pa o Hura, ko Rehopoama hei kingi mo ratou.

Niin että Rehabeam ainoastansa vallitsi ne Israelin lapset, jotka Juudan kaupungeissa asuivat.

Na ka tono a Kingi Rehopoama i te rangatira takoha, i a Aroama; a akina ana ia e Iharaira katoa ki te kohatu, mate rawa. Na hohoro tonu te eke o Kingi Rehopoama ki tona hariata, a rere ana ki Hiruharama.

Ja kuin kuningas Rehabeam lähetti Adoramin verorahan haltian matkaan, niin koko Israel kivitti hänen, niin että hän kuoli. Mutta kuningas Rehabeam astui nopiasti vaunuihin ja pakeni Jerusalemiin.

Na kua tahuri ke a Iharaira i te whare o Rawiri a taea noatia tenei ra.

Ja niin erkani Israel Davidin huoneesta, hamaan tähän päivään asti.

A, no te rongonga o Iharaira katoa kua hoki mai a Ieropoama, na ka tono tangata ratou ki te tiki i a ia ki te huihui, a meinga ana ia hei kingi mo Iharaira katoa: kahore he mea i whai i te whare o Rawiri, ko te iwi anake o Hura.

Kuin koko Israel kuuli Jerobeamin tulleeksi jälleen, lähettivät he ja käskivät kutsua hänen kansan eteen, ja tekivät hänen kaiken Israelin kuninkaaksi; ja ei yksikään seurannut Davidin huonetta, vaan Juudan suku ainoastansa.

Na kua tae a Rehopoama ki Hiruharama, a huihuia ana e ia te whare katoa o Hura, me te iwi o Pineamine, kotahi rau e waru tekau mano, he hunga whiriwhiri, he hunga whawhai, ki te whawhai ki te whare o Iharaira, kia hoki ai te kingitanga ki a Reho poama tama a Horomona.

Ja kuin Rehabeam tuli Jerusalemiin, kokosi hän koko Juudan huoneen ja BenJaminin suvun, sata ja kahdeksankymmentä tuhatta valittua sotamiestä, sotimaan Israelin huonetta vastaan ja omistamaan valtakuntaa Rehabeamille Salomon pojalle jälleen.

Na ka puta te kupu a te Atua ki a Hemaia, tangata a te Atua; i mea ia,

Mutta Jumalan sana tuli sen Jumalan miehen Semajan tykö, sanoen:

Korero ki a Rehopoama tama a Horomona kingi o Hura, ki te whare katoa ano o Hura raua ko Pineamine, ki era atu hoki o te iwi, mea atu,

Puhu Rehabeamille Salomon pojalle Juudan kuninkaalle ja koko Juudan huoneelle, ja BenJaminille ja jääneelle kansalle, ja sano:

Ko te kupu tenei a Ihowa, Kei haere ki runga, kei whawhai ki o koutou tuakana, ki nga tama a Iharaira. Hoki atu ki tona whare, ki tona whare; naku hoki tenei mea. Na rongo tonu ratou ki te kupu a Ihowa, a hoki ana, haere ana, pera ana me ta Ihow a i ki ai.

Näin sanoo Herra: älkäät menkö sotimaan teidän veljiänne Israelin lapsia vastaan. Palatkaan jokainen kotiansa; sillä se on minulta tapahtunut. Ja he kuulivat Herran sanan ja palasivat menemään Herran sanan jälkeen.

Na ka hanga e Ieropoama a Hekeme ki te whenua pukepuke o Eparaima, a hoho ana i reira: i haere atu ano ia i teira, a hanga ana e ia a Penuere.

Ja Jerobeam rakensi Sikemin Ephraimin vuorelle ja asui siinä, ja läksi sieltä ja rakensi Pnuelin.

A ka mea a Ieropoama i tona ngakau, Akuanei hoki ai te kingitanga ki te whare o Rawiri:

Ja Jerobeam ajatteli sydämessänsä: nyt valtakunta tulee Davidin huoneelle jälleen:

Ki te haere tenei iwi ki te mea whakahere ki te whare o Ihowa ki Hiruharama, na ka hoki te ngakau o tenei iwi ki to ratou ariki, ki a Rehopoama kingi o Hura: na ka patu ratou i ahau, a ka hoki ki a Rehopoama kingi o Hura.

Jos tämä kansa menee Jerusalemiin uhraamaan Herran huoneesen, ja tämän kansan sydän kääntyy jälleen herransa Rehabeamin Juudan kuninkaan puoleen; niin he tappavat minun ja palajavat jälleen Rehabeamin Juudan kuninkaan tykö.

Na ka hanga whakaaro te kingi, a e rua nga kuao kau i hanga e ia ki te koura. Na ka mea ia ki a ratou, He pakeke rawa ta koutou haere ki Hiruharama: nana, ou atua na, e Iharaira, nana nei koe i kawe mai i te whenua o Ihipa!

Ja kuningas piti neuvon ja teki kaksi kultaista vasikkaa; ja hän sanoi heille: teidän on työläs mennä Jerusalemiin, katso, tässä on sinun Jumalas, Israel, joka sinun on johdattanut Egyptin maalta.

Na whakaturia ana tetahi e ia ki Peteere; ko tetahi hoki i waiho ki Rana.

Ja pani niistä yhden Beteliin, ja toisen pani hän Daniin.

Na ka tupu te hara i taua mea; i haere hoki te iwi ki te aroaro o tetahi, ki Rana, koropiko ai.

Ja se asia joutui synniksi; sillä kansa meni sen yhden eteen hamaan Daniin.

I hanga ano e ia nga whare o nga wahi tiketike, a meinga ana hei tohunga o te iwi katoa noa iho, ehara nei i nga tama a Riwai.

Niin teki hän myös huoneen kukkulalle ja teki papit halvimmista kansan seasta, jotka ei Levin lapsia olleet.

I whakaritea ano e Ieropoama he hakari i te waru o nga marama i te tekau ma rima o nga ra o te marama, he pera me ta Hura hakari; i tapae whakahere ano ia ki runga ki te aata. Ko tana hanga ano tenei i Peteere, he patu whakahere ki nga kuao kau i hanga e ia: i whakaturia ano e ia ki Peteere he tohunga mo nga wahi tiketike i hanga nei e ia.

Ja Jerobeam teki juhlan viidentenätoistakymmenentenä päivänä, kahdeksantena kuukautena, niin kuin Juudan juhlapäivän, ja uhrasi alttarilla. Niin hän myös teki Betelissä, uhraten vasikoille, jotka hän tehnyt oli. Ja hän toimitti Betelin papit kukkuloille, jotka hän tehnyt oli.

I tapae whakahere ano ia ki runga ki te aata i hanga e ia ki Peteere i te tekau ma rima o nga ra o te waru o nga marama, ara i te marama i kitea iho e tona ngakau ano; a whakaritea ana e ia he hakari ma nga tama a Iharaira. Heoi tapae whakahere ana ia ki runga ki te aata, tahu ana i te whakakakara.

Ja hän uhrasi alttarilla, (jonka hän Beteliin tehnyt oli) viidentenätoistakymmenentenä päivänä kahdeksantena kuukautena, jonka hän sydämessänsä ajatellut oli. Ja teki Israelin lapsille juhlan, ja uhrasi alttarilla suitsutukseksi.