Psalms 129

Veisu korkeimmassa Kuorissa. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani, sanokaan nyt Israel;

Gençliğimden beri bana sık sık saldırdılar; Şimdi söylesin İsrail:

He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani; mutta ei he minua voittaneet.

“Gençliğimden beri bana sık sık saldırdılar, Ama yenemediler beni.

Kyntäjät ovat minun selkäni päällä kyntäneet, ja vakonsa pitkäksi vetäneet.

Çiftçiler saban sürdüler sırtımda, Upuzun iz bıraktılar.”

Herra, joka vanhurskas on, on jumalattomain köydet katkonut.

Ama RAB adildir, Kesti kötülerin bağlarını.

Tulkoon häpiään ja kääntyköön takaperin kaikki, jotka Zionia vihaavat.

Siyon’dan nefret eden herkes Utanç içinde geri çekilsin.

Olkoon niinkuin ruoho kattojen päällä, joka kuivettuu ennen kuin se reväistään ylös,

Damlardaki ota, Büyümeden kuruyan ota dönsünler.

Joista niittäjä ei kättänsä täytä, eikä lyhteensitoja syliänsä;

Orakçı avucunu, Demetçi kucağını dolduramaz onunla.

Eikä yksikään ohitsekäypä sano: olkoon Herran siunaus teidän päällänne: me siunaamme teitä Herran nimeen.

Yoldan geçenler de, “RAB sizi kutsasın, RAB’bin adıyla sizi kutsarız” demezler.