Psalms 39

Davidin Psalmi, Jedutunilta, edelläveisaajalle. Minä olen sanonut: minä tahdon pitää vaarin teistäni, etten minä tekisi syntiä kielelläni: minä hallitsen suuni niinkuin suitsilla, niin kauvan kuin minä näen jumalattoman edessäni.

För sångmästaren, till Jedutun; en psalm av David.

Minä tulin mykäksi, vaikenemisella vaikenin hyvästä; mutta minun murheeni lisääntyi.

 Jag sade: »Jag vill akta på vad jag gör,  så att jag icke syndar med min tunga;  jag vill akta på att tygla min mun,  så länge den ogudaktige är för mina ögon.»

Minun sydämeni on palava minussa, ja kuin minä sitä ajattelen, niin minä sytyn: minä puhun kielelläni.

 Jag blev stum och tyst,  jag teg i min sorg;      man jag upprördes av smärta.

Herra, opeta minua ajattelemaan minun loppuani, ja mikä mitta minun elämälläni on, tietääkseni, että minä erkanen täältä.

 Mitt hjärta blev brinnande i mitt bröst:  när jag begrundade, upptändes en eld i mig;  jag talade med min tunga.

Katso, minun päiväni ovat kämmenen leveys tykönäs, ja minun elämäni on niinkuin ei mitään sinun edessäs: kuinka aivan turhat ovat kaikki ihmiset, jotka kuitenkin niin suruttomasti elävät Sela!

 HERRE, lär mig betänka att jag måste få en ände,  och vad som är mina dagars mått,  så att jag förstår huru förgänglig jag är.

Vaan he menevät pois niinkuin varjo, ja tekevät itsellensä hukkaan suuren murheen: he kokoovat ja ei tiedä, kuka sen saa.

 Se, såsom en handsbredd har du gjort mina dagars mått,  och min livslängd är såsom intet inför dig;  fåfänglighet allenast äro alla människor,      huru säkra de än stå.  Sela.

Ja nyt Herra, mihinkä minä luotan? sinuun minä toivon.

 Såsom en drömbild allenast gå de fram,  fåfänglighet allenast är deras ävlan;  de samla tillhopa och veta icke vem som skall få det.

Vapahda minua kaikista synneistäni, ja älä anna minun tulla hulluin pilkaksi.

 Och nu, vad förbidar jag, Herre?  Till dig står mitt hopp.

Minä vaikenen ja en avaa suutani; kyllä sinä sen teet.

 Befria mig från alla mina överträdelser,  låt mig icke bliva till smälek för dåren.

Käännä sinun rangaistukses pois minusta; sillä minä olen nääntynyt sinun kätes pieksämisestä.

 Jag tiger och upplåter icke min mun;  ty det är du som har gjort det.

Koskas jonkun rankaiset synnin tähden, niin hänen kaunistuksensa kulutetaan niinkuin koilta; tosin aivan turhat ovat kaikki ihmiset, Sela!

 Vänd av ifrån mig din plåga;  för din hands aga försmäktar jag.

Kuule minun rukoukseni, Herra, ja ota minun huutoni korviis, ja älä vaikene minun kyynelteni tähden; sillä minä olen muukalainen sinun tykönäs ja vieras, niinkuin kaikki minun isäni.

 Om du tuktar någon      med näpst för missgärning,  så är det ute med hans härlighet,      såsom när mal krossas.  Fåfänglighet allenast äro alla människor.  Sela.

Luovu minusta, että minä virkoaisin, ennenkuin minä menen pois, ja en silleen tässä ole.

 Hör min bön, o HERRE,      och lyssna till mitt rop,      tig icke vid mina tårar;  ty jag är en främling i ditt hägn,  en gäst såsom alla mina fäder. [ (Psalms 39:14)  Vänd ifrån mig din blick, så att jag får vederkvickas,  innan jag går hädan och icke mer är till. ]