Psalms 112

Halleluja! Autuas on, joka pelkää Herraa: joka hänen käskyjänsä sangen himoitsee.

 Halleluja!  Säll är den man som fruktar HERREN  och har sin stora lust i hans bud.

Hänen siemenensä on valtias maan päällä: hurskasten suku pitää siunatuksi tuleman.

 Hans efterkommande skola bliva väldiga på jorden;  de redligas släkte skall varda välsignat.

Rikkaus ja runsaus on hänen huoneessansa, ja hänen vanhurskautensa pysyy ijankaikkisesti.

 Gods och rikedom skall finnas i hans hus,  och hans rättfärdighet består evinnerligen.

Hurskaille koittaa valkeus pimeässä, armolliselta, laupiaalta ja vanhurskaalta.

 För de redliga går han upp såsom ett ljus i mörkret,  nådig och barmhärtig och rättfärdig.

Hyvä ihminen on laupias ja mielellänsä lainaa, ja toimittaa asiansa toimellisesti.

 Väl den som är barmhärtig och giver lån,  den som stöder all sin sak på rätt!

Sillä hän pysyy ijankaikkisesti: ei vanhurskas ikänä unhoteta.

 Ty han skall icke vackla till evig tid;  den rättfärdige skall vara i evig åminnelse.

Koska rangaistus tulee, niin ei hän pelkää: hänen sydämensä uskaltaa lujasti Herran päälle.

 För ont budskap fruktar han icke;  hans hjärta är frimodigt, det förtröstar på HERREN.

Hänen sydämensä on vahvistettu ja ei pelkää, siihenasti kuin hän näkee ilonsa vihollisistansa.

 Hans hjärta är fast, det fruktar icke,  till dess han får se med lust på sina ovänner.

Hän jakaa ja antaa vaivaisille: hänen vanhurskautensa pysyy ijankaikkisesti: hänen sarvensa korotetaan kunnialla.

 Han utströr, han giver åt de fattiga,  hans rättfärdighet förbliver evinnerligen;  hans horn skall varda upphöjt med ära.

Jumalatoin näkee sen ja närkästyy: hän pureskelee hampaitansa ja nääntyy; sillä mitä jumalattomat halajavat, se tyhjäksi tulee.

 Den ogudaktige skall se det och harmas;  han skall bita sina tänder samman och täras bort.  Vad de ogudaktiga önska bliver till intet.