Psalms 130

Veisu korkeimmassa Kuorissa. Syvyydessä minä huudan sinua, Herra.

He waiata; he pikitanga. I karanga ahau ki a koe, e Ihowa, i roto i nga hohonu.

Herra, kuule minun ääneni: vaarinottakaan korvas rukousteni äänestä.

E te Ariki, whakarongo mai ki toku reo: kia anga mai ou taringa ki toku reo inoi.

Jos sinä, Herra, soimaat syntiä: Herra, kuka siis pysyy?

Me i maharatia e koe nga kino, e Ihowa, ko wai, e te Ariki, e tu?

Sillä sinun tykönäs on anteeksi antamus, että sinua peljättäisiin.

Otira he muru hara tau, e wehingia ai koe.

Minä odotan Herraa: sieluni odottaa, ja minä toivon hänen sanansa päälle.

E tatari ana ahau ki a Ihowa; e tatari ana toku wairua: e tumanako ana hoki ahau ki tana kupu.

Sieluni vartioitsee Herraa huomenvartiosta toiseen huomenvartioon asti.

Ko te taringa o toku wairua i te Ariki nui atu i to te hunga e whanga ana ki te ata; ae, i to te hunga e whanga ana ki te ata.

Israel toivokaan Herran päälle; sillä Herralla on armo, ja runsas lunastus hänellä.

E Iharaira, kia tumanako ki a Ihowa, kei a Ihowa hoki te mahi tohu, a kei a ia te hokonga nui.

Ja hän lunastaa Israelin kaikista synneistänsä.

A mana a Iharaira e hoko i roto i ona he katoa.