Psalms 129

Veisu korkeimmassa Kuorissa. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani, sanokaan nyt Israel;

Multe oni afliktis min de post mia juneco, Diras Izrael,

He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani; mutta ei he minua voittaneet.

Multe oni afliktis min de post mia juneco, Sed oni min ne pereigis.

Kyntäjät ovat minun selkäni päällä kyntäneet, ja vakonsa pitkäksi vetäneet.

Sur mia dorso plugis plugistoj, Faris siajn sulkojn longaj.

Herra, joka vanhurskas on, on jumalattomain köydet katkonut.

La Eternulo estas justa; Li dishakis la ŝnurojn de la malvirtuloj.

Tulkoon häpiään ja kääntyköön takaperin kaikki, jotka Zionia vihaavat.

Hontiĝu kaj turniĝu malantaŭen Ĉiuj malamantoj de Cion.

Olkoon niinkuin ruoho kattojen päällä, joka kuivettuu ennen kuin se reväistään ylös,

Ili estu kiel tegmenta herbo, Kiu forvelkas, antaŭ ol oni ĝin elŝiris;

Joista niittäjä ei kättänsä täytä, eikä lyhteensitoja syliänsä;

Per kiu ne plenigas rikoltanto sian manon Nek garbiganto sian baskon.

Eikä yksikään ohitsekäypä sano: olkoon Herran siunaus teidän päällänne: me siunaamme teitä Herran nimeen.

Kaj la preterirantoj ne diros: Beno de la Eternulo estu al vi, Ni benas vin per la nomo de la Eternulo.