Psalms 129

Een lied Hammaaloth. Zij hebben mij dikwijls benauwd van mijn jeugd af, zegge nu Israël;

Veisu korkeimmassa Kuorissa. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani, sanokaan nyt Israel;

Zij hebben mij dikwijls van mijn jeugd af benauwd; evenwel hebben zij mij niet overmocht.

He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani; mutta ei he minua voittaneet.

Ploegers hebben op mijn rug geploegd; zij hebben hun voren lang getogen.

Kyntäjät ovat minun selkäni päällä kyntäneet, ja vakonsa pitkäksi vetäneet.

De HEERE, Die rechtvaardig is, heeft de touwen der goddelozen afgehouwen.

Herra, joka vanhurskas on, on jumalattomain köydet katkonut.

Laat hen beschaamd en achterwaarts gedreven worden, allen, die Sion haten.

Tulkoon häpiään ja kääntyköön takaperin kaikki, jotka Zionia vihaavat.

Laat hen worden als gras op de daken, hetwelk verdort, eer men het uittrekt;

Olkoon niinkuin ruoho kattojen päällä, joka kuivettuu ennen kuin se reväistään ylös,

Waarmede de maaier zijn hand niet vult, noch de garvenbinder zijn arm;

Joista niittäjä ei kättänsä täytä, eikä lyhteensitoja syliänsä;

En die voorbijgaan, niet zeggen: De zegen des HEEREN zij bij u! Wij zegenen ulieden in den Naam des HEEREN.

Eikä yksikään ohitsekäypä sano: olkoon Herran siunaus teidän päällänne: me siunaamme teitä Herran nimeen.