Psalms 130

Een lied Hammaaloth. Uit de diepten roep ik tot U, o HEERE!

Veisu korkeimmassa Kuorissa. Syvyydessä minä huudan sinua, Herra.

HEERE! hoor naar mijn stem; laat Uw oren opmerkende zijn op de stem mijner smekingen.

Herra, kuule minun ääneni: vaarinottakaan korvas rukousteni äänestä.

Zo Gij, HEERE! de ongerechtigheden gadeslaat; HEERE! wie zal bestaan?

Jos sinä, Herra, soimaat syntiä: Herra, kuka siis pysyy?

Maar bij U is vergeving, opdat Gij gevreesd wordt.

Sillä sinun tykönäs on anteeksi antamus, että sinua peljättäisiin.

Ik verwacht den HEERE; mijn ziel verwacht, en ik hoop op Zijn Woord.

Minä odotan Herraa: sieluni odottaa, ja minä toivon hänen sanansa päälle.

Mijn ziel wacht op den HEERE, meer dan de wachters op den morgen; de wachters op den morgen.

Sieluni vartioitsee Herraa huomenvartiosta toiseen huomenvartioon asti.

Israël hope op den HEERE; want bij den HEERE is goedertierenheid, en bij Hem is veel verlossing.

Israel toivokaan Herran päälle; sillä Herralla on armo, ja runsas lunastus hänellä.

En Hij zal Israël verlossen van al zijn ongerechtigheden.

Ja hän lunastaa Israelin kaikista synneistänsä.