Psalms 120

Een lied op Hammaaloth. Ik heb tot den HEERE geroepen in mijn benauwdheid, en Hij heeft mij verhoord.

Veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä huudan Herraa minun tuskissani, ja hän kuulee minun rukoukseni.

O HEERE! red mijn ziel van de valse lippen, van de bedriegelijke tong.

Herra, pelasta minun sieluni valhettelevista suista ja vääristä kielistä?

Wat zal U de bedriegelijke tong geven, of wat zal zij U toevoegen?

Mitä väärä kieli taitaa sinulle tehdä? ja mitä se taitaa toimittaa?

Scherpe pijlen eens machtigen, mitsgaders gloeiende jeneverkolen.

Se on niinkuin väkevän terävät nuolet, niinkuin tuli katajissa.

O, wee mij, dat ik een vreemdeling ben in Mesech, dat ik in de tenten Kedars wone.

Voi minua, että minä olen muukalainen Mesekin seassa! minun täytyy asua Kedarin majain seassa.

Mijn ziel heeft lang gewoond bij degenen, die den vrede haten.

Se tulee minun sielulleni ikäväksi, asua niiden tykönä, jotka rauhaa vihaavat.

Ik ben vreedzaam; maar als ik spreek, zijn zij aan den oorlog.

Minä pidän rauhan, mutta kuin minä puhun, niin he sodan nostavat.