Psalms 122

(Sang til Festrejserne. Af David.) Jeg frydede mig, da de sagde til mig: "Vi drager til HERRENs Hus!"

Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä iloitsen niistä, jotka minulle sanovat: että me menemme Herran huoneeseen,

Så står vore Fødder da i dine Porte, Jerusalem,

Ja että meidän jalkamme pitää seisoman sinun porteissas, Jerusalem.

Jerusalem bygget som Staden, hvor Folket samles;

Jerusalem on rakennettu kaupungiksi, johon on tuleminen kokoon,

thi did op drager Stammerne, HERRENs Stammer en Vedtægt for Israel om at prise HERRENs Navn.

Että sukukunnat astuisivat sinne ylös, Herran sukukunnat, Israelille todistukseksi, kiittämään Herran nimeä.

Thi der står Dommersæder, Sæder for Davids Hus.

Sillä siellä ovat istuimet rakennetut tuomittaa, Davidin huoneen istuimet.

Bed om Jerusalems Fred! Ro finde de, der elsker dig!

Toivottakaat Jerusalemille rauhaa: he menestyköön, jotka sinua rakastavat!

Der råde Fred på din Mur, Tryghed i dine Borge!

Rauha olkoon sinun muureis sisällä, ja onni sinun huoneissas!

For Brødres og Frænders Skyld vil jeg ønske dig Fred,

Minun veljieni ja ystäväini tähden minä toivotan nyt sinulle rauhaa!

for Herren vor Guds hus's skyld vil jeg søge dit bedste.

Herran meidän Jumalamme huoneen tähden etsin minä sinun parastas.