Psalms 141

Psalam. Davidov. Prizivljem te, Jahve, k meni pohitaj! Slušaj glas moj kojim tebi vapijem!

Davidin Psalmi. Herra, minä avukseni huudan sinua: riennä minun puoleeni: ota korviis minun ääneni, koska minä sinua huudan.

Nek' mi se uzdigne molitva kao kad pred lice tvoje, podizanje mojih ruku nek' bude k'o prinos večernji!

Kelvatkoon minun rukoukseni sinun edessäs niinkuin savu-uhri, minun kätteni ylennys niinkuin ehtoo-uhri.

Na usta mi, Jahve, stražu postavi i stražare na vrata usana mojih!

Herra, varjele minun suuni ja varjele minun huuleni.

Ne daj da mi se srce zlu prikloni, da bezbožno počinim djela opaka; i u društvu zlotvora da ne blagujem poslastica njihovih!

Älä kallista minun sydäntäni mihinkään pahuuteen, pitämään jumalatointa menoa pahointekiäin kanssa, etten minä söisi niitä, mitkä heille kelpaavat.

Nek' me samo udari pravednik, ljubav je što me kara, al' ulje grešničko neće mi glavu pomazat'; zloći njihovoj oprijet ću se uvijek svojom molitvom.

Vanhurskas lyökään minua ystävällisesti, ja nuhdelkaan minua, se olkoon niinkuin öljy minun pääni päällä; sillä minä vielä rukoilen heidän pahuuttansa vastaan.

Kad strovale niz hridinu suce njihove, razumjet će kako blage bjehu riječi moje.

Heidän opettajansa sysättäköön kiveen, niin sitte kuullaan minun opetukseni suloiseksi.

Kao kad orač ore i para zemlju, tako će im se na rubu Podzemlja kosti rasuti.

Meidän luumme ovat hajoitetut haudan reunalle, niinkuin joku maan repis ja kaivais.

U te su, Jahve, uprte oči moje, k tebi se utječem, ne daj da mi duša propadne!

Sillä sinua, Herra, Herra, minun silmäni katsovat: minä uskallan sinuun, älä minun sieluani hylkää.

Čuvaj me od stupice koju postaviše meni, od zamki zločinaca!

Varjele minua siitä paulasta, jonka he asettivat eteeni, ja pahointekiäin ansasta.

Nek' u vlastite zamke upadnu zlotvori, a ja neka im umaknem!

Jumalattomat lankeevat toinen toisensa kanssa omiin verkkoihinsa, siihenasti kuin minä pääsen ohitse.