Isaiah 19

Ko te poropititanga mo Ihipa. Tenei a Ihowa te rere mai nei i runga i te kapua tere, tae tonu ki Ihipa, a ka oho nga whakapakoko o Ihipa i tona aroaro, ngohe noa iho te ngakau o Ihipa i waenganui ona.

Tämä on Egyptin maan kuorma: katso, Herra on vaeltava nopiassa pilvessä, ja tuleva Egyptiin. Silloin pitää epäjumalain Egyptissä vapiseman hänen edessänsä, ja Egyptiläisten sydämen pitää vavahtaman.

Ka whakaangahia ano e ahau nga Ihipiana ki nga Ihipiana, a ka whawhai ratou ki tona teina, ki tona tuakana, ki tona hoa, ki tona hoa, te pa ki te pa, te kingitanga ki te kingitanga.

Ja minä yllytän Egyptiläiset toinen toisensa päälle, niin että yhden pitää sotimaan toista vastaan, yhden ystävän toista vastaan, yhden kaupungin toista vastaan, ja yhden valtakunnan toista vastaan.

Na ka meinga te wairua o Ihipa kia kahore noa iho i waenganui i a ia; ka whakangaromia hoki e ahau ona whakaaro: a ka rapua e ratou he tikanga i nga whakapakoko, i nga tohunga whakawai, i te hunga he atua maori nei o ratou, i nga matakite.

Ja ei Egyptiläisillä pidä oleman sydäntä, ja minä teen heidän neuvonsa tyhjäksi. Niin he siis kysyvät epäjumalilta, velhoilta, noidilta, taikureilta ja tietäjiltä.

Ka tukua putia atu ano e ahau nga Ihipiana ki te ringa o te rangatira pakeke; he kingi taikaha ano te kingi mo ratou, e ai ta te Ariki, ta Ihowa o nga mano.

Mutta minä annan Egyptiläiset julmain herrain käsiin; ja kovan kuninkaan pitää hallitseman heitä, sanoo Herra, Herra Zebaot.

Ka kore haere hoki nga wai o te moana, ka mimiti, ka maroke te awa.

Ja vesi pitää meressä vähenemän, niin myös virrat pitää kuivuman ja kureentuman.

A ka piro nga awa; ka mimiti, a ka maroke nga awa o Ihipa: ka mate nga kakaho me nga raupo.

Järvien pitää juokseman pois, niin että lampivedet pitää vähenemän ja kuivuman, ruoko ja kaisla katoaman.

Ko nga otaota i te taha o te Naere, i te pareparenga o te Naera, me nga mea katoa i whakatokia ki te taha o te Naere, ka maroke, ka aia noatia atu, ka kore noa iho.

Ja ruoho ojain tykönä, virtain reunalla, ja kaikkinainen jyvä vetten tykönä pitää lakastuman ja tyhjään tuleman.

Ka tangi ano nga kaihi ika, ka aue te hunga katoa e maka ana i te matau ki roto ki te Naera, ka pouri ano nga kaihora o nga kupenga ki runga ki nga wai.

Ja kalamiesten pitää murehtiman, ja kaikki, jotka ongen heittävät veteen, pitää valittaman, ja kaikki ne, jotka verkot veteen laskevat, pitää nääntymän.

Ka whakama hoki nga kaimahi o te muka pai, ratou ko nga kaiwhatu o nga kakahu ma.

Niin pitää häväistämän, jotka hyvää lankaa tekevät ja verkkoa kutovat.

Ko ona turanga, mongamonga noa, ka pouri hoki nga wairua o nga kaimahi katoa e utua ana.

Ja ne, joilla on kala-arkut, kaikkein niiden kanssa, jotka lammikoita palkan edestä tekevät, pitää sureman.

He tino wairangi nga rangatira o Toana; he tino poauau hoki nga whakaaro o nga kaiwhakatakoto whakaaro mohio a Parao. He pehea ra ta koutou ki atu ki a Parao, He tama ahau na te hunga whakaaro nui, he tama na nga kingi onamata?

Zoanin pääruhtinaat ovat tyhmät, Pharaon taitavat neuvonantajat ovat neuvossansa hulluiksi tulleet; miksi te siis sanotte Pharaosta: minä olen viisasten poika, ja olen vanhain kuningasten poika?

Tena, kei hea ratou, au tangata whakaaro nui? ma ratou e whakaatu ki a koe inaianei; meinga kia mohio ratou ki ta Ihowa o nga mano i whakatakoto ai mo Ihipa.

Kussa siis nyt ovat sinun taitavas? Anna heidän sanoa, ja opettaa sinuas, mitä Herra Zebaot on Egyptistä aikonut.

Kua whakakuaretia nga rangatira o Toana, kua tinihangatia nga rangatira o Nopa; pohehe iho a Ihipa i a ratou, ko ratou na ano te kohatu o te kokonga o nga iwi o reira.

Mutta Zoanin pääruhtinaat ovat tulleet tyhmiksi; Nophin pääruhtinaat ovat petetyt, he peipoittelevat Egyptin sukuin kulmakiven.

Kua oti i a Ihowa te wairua whanoke te konatu ki waenganui ona; a kua whakapohehetia e ratou a Ihipa i ana mahi katoa, koia ano kei te tangata haurangi e kotiti ke ana, e hurori ana i roto i tona ruaki.

Sillä Herra on vuodattanut heidän sekaansa väärän hengen, pettämään Egyptiä kaikissa, mitä he tekevät, niinkuin juopunut horjuu oksentaessansa.

Ka kahore noa iho ano he mahi ma Ihipa, hei mahinga ma te upoko, ma te hiawero, ma te nikau, ma te wiwi.

Ja ei pidä Egyptillä oleman päätä eli häntää, oksaa eli kantoa.

I taua ra ka rite a Ihipa ki te wahine: ka wehi ka pawera i te rurutanga o te ringa o Ihowa o nga mano, e ruru ai ia ki tera wahi.

Silloin pitää Egyptin oleman niinkuin vaimot, pelkäämän ja vavahtuman, koska Herra Zebaot häälyttää kättänsä heidän päällänsä.

A ka ai te whenua o Hura hei whakawehi mo Ihipa, a ko nga tangata katoa e whakahuatia atu ai ia, ka wehi, i te tikanga hoki kua takoto i a Ihowa o nga mano mo reira.

Ja Egyptin pitää pelkäämän Juudan maata, niin että sen, joka sitä ajattelee, pitää peljästymän Herran Zebaotin neuvoa, jonka hän siitä on pitänyt.

I taua ra e rima nga pa i te whenua o Ihipa, ko to raua reo ko te reo o Kanaana, a ko Ihowa o nga mano ta ratou e oati ai; ko tetahi e huaina, Ko te pa o te ngaromanga.

Siihen aikaan pitää viisi kaupunkia Egyptissä Kanaanin maan kielellä puhuman, ja vannoman Herran Zebaotin kautta; jokainen heistä pitää hävityksen kaupungiksi kutsuttaman.

I taua ra ka tu he aata ma Ihowa i waenganui o te whenua o Ihipa, me te pou i te taha o to reira rohe, he mea ki a Ihowa.

Silloin pitää Herran Zebaotin alttari keskellä Egyptin maata oleman, ja Herran vartiovaha hänen äärissänsä,

A hei tohu tera, hei kaiwhakaatu mo Ihowa o nga mano i te whenua o Ihipa; ka karanga hoki ratou ki a Ihowa, he mea mo nga kaitukino, a ka unga e ia he kaiwhakaora ki a ratou, he kaiwawao; a mana ratou e whakaora.

Joka pitää merkiksi ja todistukseksi oleman Herralle Zebaotille Egyptin maassa; sillä heidän pitää Herran tykö huutaman vaivaajainsa tähden, niin hän heille lähettää vapahtajan ja sankarin, joka heitä auttaa.

A ka mohiotia a Ihowa e Ihipa, ka mohiotia hoki a Ihowa e nga Ihipiana i taua ra; ae ra ka mahia e ratou te patunga tapu me te whakahere; ka puaki hoki ta ratou kupu taurangi ki a Ihowa, a ka mana ano i a ratou.

Ja sinä päivänä pitää Herra tunnettaman Egyptissä ja Egyptiläisten pitää tunteman Herran. Ja he palvelevat häntä uhrilla ja ruokauhrilla, ja lupaavat Herralle lupausta, ja sen pitävät.

Ka whiua ano a Ihipa e Ihowa, ka whiua, ka rongoatia ano e ia: a ka hoki mai ratou ki a Ihowa, ka tahuri ano ia ki ta ratou inoi, ka rongoa i a ratou.

Ja Herra on vaivaava Egyptiläisiä, hän on vaivaava ja parantava jälleen; sillä he palajavat Herran tykö, ja he rukoilevat häntä, ja hän parantaa heitä.

I taua ra ka takoto he ara i Ihipa ki Ahiria, a ka tae te Ahiriana ki Ihipa, te Ihipiana ano ki Ahiria, a ka koropiko tahi te Ihipiana raua ko te Ahiriana.

Silloin on tie avoin Egyptistä Assyriaan, Assyrialaisten mennä Egyptiin, ja Egyptiläisten Assyriaan; että Egyptiläiset ja Assyrialaiset ynnä palvelisivat (Jumalaa).

I taua ra hei tuatoru a Iharaira mo Ihipa, mo Ahiria, hei manaaki i waenganui o te whenua.

Silloin Israel pitää itse kolmantena oleman, Assyrialaisten ja Egyptiläisten kanssa, sen siunauksen kautta, joka on oleva keskellä maata.

E manaakitia ano ratou e Ihowa o nga mano, e ki ia, Kia manaakitia a Ihipa, taku iwi, a Ahiria, te mahi a oku ringa, a Iharaira hoki, toku kainga tupu.

Sillä Herra Zebaot on siunaava heitä ja sanova: siunattu olkoon Egypti minun kansani, ja Assur minun käsialani, ja Israel minun perimiseni!