Psalms 4

4:1

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, kanteleilla. Rukoillessani kuule minua, vanhurskauteni Jumala, joka minua lohdutat ahdistuksessani: ole minulle armollinen, ja kuule rukoukseni.

(Til sangmesteren. Med strengespil. En salme af David.) Svar, når jeg råber, min Retfærds Gud! I Trængsel skaffede du mig Rum. Vær nådig og hør min Bøn!

4:2

Te uljaat miehet, kuinka kauvan pitää minun kunniani pilkattaman? miksi te rakastatte turhuutta ja kysytte valhetta? Sela!

Hvor længe, I Mænd, skal min Ære skændes? Hvor længe vil I elske Tomhed, søge Løgn? - Sela.

4:3

Niin tuntekaat, että Herra vie pyhänsä ihmeellisesti: Herra kuulee, kuin minä häntä rukoilen.

Vid dog, at HERREN er mig underfuldt god; når jeg påkalder HERREN, hører han mig.

4:4

Jos te vihastutte, niin älkäät syntiä tehkö: puhukaat sydämissänne, teidän vuoteissanne, ja odottakaat, Sela!

Vredes kun, men forsynd eder ikke, tænk efter på eders Leje og ti! - Sela.

4:5

Uhratkaat vanhurskauden uhria, ja toivokaat Herran päälle.

Bring rette Ofre og stol på HERREN!

4:6

Moni sanoo: kuka osoittais meille hyvää? Mutta nosta sinä Herra meidän päällemme sinun kasvois paiste.

Mange siger: "Hvo bringer os Lykke?" Opløft på os dit Åsyns Lys!

4:7

Sinä ilahutat minun sydämeni; ehkä muilla on jyviä ja viinaa kyllä.

HERRE, du skænked mit Hjerte en Glæde, større end deres, da Korn og Most flød over.

4:8

Minä makaan ja lepään juuri rauhassa; sillä sinä Herra yksinäs autat minua turvassa asumaan.

I Fred går jeg til Hvile og slumrer straks, thi, HERRE, du lader mig bo alene i Tryghed.