Psalms 129

Veisu korkeimmassa Kuorissa. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani, sanokaan nyt Israel;

Píseň stupňů. Veliceť jsou mne ssužovali hned od mladosti mé, rciž nyní Izraeli,

He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani; mutta ei he minua voittaneet.

Veliceť jsou mne ssužovali hned od mladosti mé, a však mne nepřemohli.

Kyntäjät ovat minun selkäni päällä kyntäneet, ja vakonsa pitkäksi vetäneet.

Po hřbetě mém orali oráči, a dlouhé proháněli brázdy své.

Herra, joka vanhurskas on, on jumalattomain köydet katkonut.

Ale Hospodin jsa spravedlivý, zpřetínal prostranky bezbožných.

Tulkoon häpiään ja kääntyköön takaperin kaikki, jotka Zionia vihaavat.

Zahanbeni a zpět obráceni budou všickni, kteříž nenávidí Siona.

Olkoon niinkuin ruoho kattojen päällä, joka kuivettuu ennen kuin se reväistään ylös,

Budou jako tráva na střechách, kteráž prvé než odrostá, usychá.

Joista niittäjä ei kättänsä täytä, eikä lyhteensitoja syliänsä;

Z níž nemůže hrsti své naplniti žnec, ani náručí svého ten, kterýž váže snopy.

Eikä yksikään ohitsekäypä sano: olkoon Herran siunaus teidän päällänne: me siunaamme teitä Herran nimeen.

Aniž řeknou tudy jdoucí: Požehnání Hospodinovo budiž s vámi, aneb: Dobrořečíme vám ve jménu Hospodinovu.