Psalms 120

(Sang til Festrejserne.) Jeg råbte til HERREN i Nød, og han svarede mig.

Veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä huudan Herraa minun tuskissani, ja hän kuulee minun rukoukseni.

HERRE, udfri min Sjæl fra Løgnelæber, fra den falske Tunge!

Herra, pelasta minun sieluni valhettelevista suista ja vääristä kielistä?

Der ramme dig dette og hint, du falske Tunge!

Mitä väärä kieli taitaa sinulle tehdä? ja mitä se taitaa toimittaa?

Den stærkes Pile er hvæsset ved glødende Gyvel.

Se on niinkuin väkevän terävät nuolet, niinkuin tuli katajissa.

Ve mig, at jeg må leve som fremmed i Mesjek, bo iblandt Kedars Telte!

Voi minua, että minä olen muukalainen Mesekin seassa! minun täytyy asua Kedarin majain seassa.

Min Sjæl har længe nok boet blandt Folk, som hader Fred.

Se tulee minun sielulleni ikäväksi, asua niiden tykönä, jotka rauhaa vihaavat.

Jeg vil Fred; men taler jeg, vil de Krig!

Minä pidän rauhan, mutta kuin minä puhun, niin he sodan nostavat.