Micah 1

Detta är HERRENS ord som kom till morastiten Mika i Jotams, Ahas' och Hiskias, Juda konungars, tid, vad han skådade angående Samaria och Jerusalem.

Tämä on Herran sana, joka tapahtui Miikalle Moresasta, Jotamin, Ahaksen ja Jehiskian, Juudan kuningasten aikana, jonka hän näki Samariasta ja Jerusalemista.

 Hören, I folk, allasammans;  akta härpå, du jord med allt vad på dig är.  Och vare Herren, HERREN ett vittne mot eder,  Herren i sitt heliga tempel.

Kuulkaat kaikki kansat; sinä maa, ota vaari, ja kaikki, mitä siinä on; ja Herra Jumala olkoon todistaja teitä vastaan, Herra pyhästä templistänsä,

 Ty se, HERREN träder      ut ur sin boning,  han far ned och går fram      över jordens höjder.

Katso, Herra lähtee siastansa, astuu alas ja polkee maan korkeuksia:

 Bergen smälta under hans fötter,  och dalar bryta sig fram --  såsom vaxet gör för elden,  såsom vattnet, när det störtar utför branten.

Niin että vuoret sulavat hänen allansa, ja laaksot halkeevat, niinkuin medenvaha sulaa tulen edessä, ja niinkuin vedet, jotka korkialta alas vuotavat.

 Genom Jakobs överträdelse sker allt detta      och genom Israels hus' synder.  Vem är då upphovet till Jakobs överträdelse?      Är det icke Samaria?  Och vem till Juda offerhöjder?      Är det icke Jerusalem?

Kaikki nämät tapahtuvat Jakobin ylitsekäymisen tähden, ja Israelin huoneen syntein tähden. Kuka siis on Jakobin ylitsekäymys? Eikö Samari? ja kutka ovat Juudan korkeudet? Eikö Jerusalem?

 Så skall jag då göra Samaria till en stenhop på marken,      till en plats för vingårdsplanteringar;  jag skall vräka hennes stenar ned i dalen,      och hennes grundvalar skall jag blotta.

Minä teen Samarian kiviraunioksi kedolla, joka pannaan viinamäen ympäri, ja vieritän hänen kivensä laaksoon, ja särjen perustukseen asti maahan.

 Alla hennes beläten skola bliva krossade,  alla hennes skökoskänker uppbrända i eld,  alla hennes avgudar skall jag förstöra;  ty av skökolön har hon hopsamlat dem,  och skökolön skola de åter bliva.

Kaikki heidän epäjumalansa pitää rikottaman, ja kaikki heidän palkkansa tulella poltettaman, ja minä hävitän kaikki heidän kuvansa; sillä he ovat porton palkasta kootut; sentähden pitää heidän jälleen porton palkaksi tuleman.

 Fördenskull måste jag klaga och jämra mig,  jag måste gå barfota och naken;  jag måste upphäva klagoskri såsom en schakal  och sorgelåt såsom en struts.

Sitä minun täytyy valittaa ja parkua, minun täytyy riisuttuna ja alasti käydä; minun pitää valittaman niinkuin lohikärmeet ja murehtiman niinkuin nälkäkurki.

 Ty ohelbara äro hennes sår;      slaget har nått ända till Juda,  det har drabbat ända till mitt folks port,      ända till Jerusalem.

Sillä tähän vitsaukseen ei ole yhtään neuvoa; joka jo Juudaan asti on tullut, ja pitää ulottuman minun kansani porttiin asti, Jerusalemiin asti.

 Förkunnen det icke i Gat;      gråten icke så bittert.  I Bet-Leafra      vältrar jag mig i stoftet.

Älkäät sitä Gatissa ilmoittako, älkäät antako kuulla teidän itkuanne; vaan menkäät tuhkahuoneeseen ja istukaat tuhkaan.

 Dragen åstad,      I Safirs invånare,      i nakenhet och skam.  Saanans invånare      våga sig icke ut.  Klagolåten i Bet-Haesel      tillstädjer eder ej att dröja där.

Lähde pois, sinä kauniin kaupungin asuvainen, häpiällä paljastettu. Karjakaupungin asuvaiset ei tule ulos, että valitus on lähipaikoissa, jotka saavat teiltä ylöspitämisensä.

 Ty Marots invånare      våndas efter tröst;  ned ifrån HERREN      har ju en olycka kommit,      intill Jerusalems port.

Se surullinen kaupunki murehtii sen hyvän tähden; sillä onnettomuus pitää Herralta tuleman hamaan Jerusalemiin porttiin.

 Spännen travare för vagnen,      I Lakis' invånare,  I som voren upphovet      till dottern Sions synd;  ty hos eder var det      som Israels överträdelser först funnos.

Sinä kaupunki Lakis, valjasta ratasten eteen liukkaat hevoset, ja mene matkaas; sinä olet Zionin tyttärelle synnin alku ollut, sillä sinussa on löydetty Israelin rikoksia.

 Därför måste du giva skiljebrev      åt Moreset-Gat.  Husen i Aksib      hava för Israels konungar      blivit såsom en försinande bäck.

Sinun täytyy niin lahjat antaa kuin Gatikin; Aksibin huoneen pitää Israelin kuningasten liitosta luopuman.

 Ännu en gång skall jag låta      erövraren komma över eder,      I Maresas invånare.  Ända till Adullam      skall Israels härlighet komma.

Minä saatan sinulle, Maresa, oikian perillisen, ja Israelin kunnian pitää Adullamiin asti tuleman.

 Raka dig skallig och skär av ditt hår,      i sorg över barnen, som voro din lust;  gör ditt huvud så kalt som gamens,      ty de skola föras bort ifrån dig.

Tee pääs paljaaksi, ja keritse sinus, sinun kaunisten lastes tähden; ajele pääs paljaaksi niinkuin kotka, sillä he ovat viedyt sinulta pois vangittuina.