Psalms 12

(Til sangmesteren. Efter den ottende. En salme af David.) HERRE, hjælp, thi de fromme er borte, svundet er Troskab blandt Menneskens Børn;

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, kahdeksalla kielellä. Auta, Herra; sillä pyhät ovat vähentyneet, ja uskolliset ovat harvat ihmisten lasten seassa.

de taler Løgn, den ene til den anden, med svigefulde Læber og tvedelt Hjerte.

Jokainen puhuu lähimmäisensä kanssa valhetta: he liehakoitsevat ja opettavat eripuraisuutta sydämistä.

Hver svigefuld Læbe udrydde HERREN, den Tunge, der taler store Ord,

Katkokoon Herra kaikki ulkokullaiset huulet ja ylpiästi puhuvaiset kielet,

dem, som siger: "Vor Tunge gør os stærke, vore Læber er med os, hvo er vor Herre?"

Jotka sanovat: meidän kielemme pitää voittaman, meidän tulee puhua: kuka meidän herramme on?

"For armes Nød og fattiges Suk vil jeg nu stå op", siger HERREN, "jeg frelser den, som man blæser ad."

Että köyhät hävitetään ja vaivaiset huokaavat, niin minä nyt nousen, sanoo Herra: minä saatan avun, että rohkiasti pitää opetettaman.

HERRENs Ord er rene Ord, det pure, syvfold lutrede Sølv.

Herran puheet ovat kirkkaat, niinkuin selitetty hopia saviastioissa, seitsemän kertaa koeteltu.

HERRE, du vogter os, værner os evigt mod denne Slægt.

Sinä Herra, kätke ne, ja varjele meitä tästä suvusta ijankaikkisesti.

De gudløse færdes frit overalt, når Skarn ophøjes blandt Menneskens Børn.

Sillä joka paikka on jumalattomia täynnä, koska huonot ihmisten lasten seassa korotetaan.