Isaiah 65

 Jag har låtit mig bliva uppenbar för dem som icke frågade efter mig,  jag har låtit mig finnas av dem som icke sökte mig;  till ett folk som icke var uppkallat efter mitt namn  har jag sagt: Se, här är jag, här är jag.
Minä etsitään niiltä, jotka ei kysyneet minua; minä löytään niiltä, jotka ei minua etsineet; ja pakanoille, jotka ei rukoilleet minun nimeäni, sanon minä: tässä minä olen, tässä minä olen.
 Hela dagen har jag uträckt mina händer  till ett gensträvigt folk  som vandrar på den väg som icke är god,  i det att de följa sina egna tankar --
Minä kokotan käteni koko päivän tottelemattomalle kansalle, joka vaeltaa ajatustensa jälkeen sitä tietä, joka ei hyvä ole;
 ett folk, som beständigt förtörnar mig  utan att hava någon försyn,  som frambär offer i lustgårdar  och tänder offereld på tegelaltaren,
Sille kansalle, joka vihoittaa minun, on aina minun kasvoini edessä: uhraa yrttitarhoissa, suitsuttaa tulikivien päällä;
 som har sitt tillhåll bland gravar  och tillbringar natten i undangömda nästen,  som äter svinens kött  och har vederstygglig spis i sina kärl,
Asuu hautain keskellä, on yötä luolissa, syö sian lihaa, ja heillä on kauhia liemi heidän padoissansa,
 som säger: »Bort med dig,  kom icke vid mig, ty jag är helig för dig.»  De äro såsom rök i min näsa,  en eld, som brinner beständigt.
Ja sanovat: mene puolelles, ja älä satu minuun, sillä minä olen pyhempi sinua: näiden pitää oleman savun minun vihassani, ja tulen, joka palaa koko päivän.
 Se, detta står upptecknat inför mina ögon;  jag skall icke tiga, förrän jag har givit vedergällning,  ja, vedergällning i deras sköte,
Katso, minun edessäni on kirjoitettu: en minä tahdo olla ääneti, vaan minä tahdon maksaa, ja maksaa heidän helmaansa,
 både för deras egna missgärningar  och för deras fäders, säger HERREN,  vedergällning för att de tände offereld på bergen  och för att de smädade mig på höjderna;  ja, först skall jag mäta upp lönen  åt dem i deras sköte.
Sekä teidän pahat tekonne, ja teidän isäinne pahat teot yhtenänsä, sanoo Herra: ne jotka vuorilla suitsuttaneet, ja minua kukkuloilla häväisseet ovat; minä tahdon jälleen mitata heidän entiset työnsä heidän helmaansa.
 Så säger HERREN:  Likasom man säger om en druvklase,  när däri finnes saft:  »Fördärva den icke, ty välsignelse är däri»,  så skall ock jag göra för mina tjänares skull:  jag skall icke fördärva alltsammans.
Näin sanoo Herra: niinkuin viina löytään viinamarjoissa, ja sanotaan: älä sitä hävitä, sillä siinä on siunaus: juuri niin tahdon minä minun palveliani tähden tehdä, etten minä sitä kaikkea hävitä.
 Jag skall låta en avkomma utgå från Jakob,  från Juda en arvinge till mina berg;  ty mina utkorade skola besitta landet,  och mina tjänare skola bo däri.
Vaan johdatan Jakobista siemenen, ja Juudasta sen, joka minun vuorellani asuman pitää; sillä minun valittuni pitää sen omistaman, ja minun palveliani siinä asuman.
 Saron skall bliva en betesmark för får  och Akors dal en lägerplats för fäkreatur,  och de skola givas åt mitt folk, när det söker mig.
Ja Saaronin pitää oleman laumain huoneen, ja Akorin laakson karjan pihaton, minun kansalleni, joka minua etsii.
 Men I som övergiven HERREN  och förgäten mitt heliga berg,  I som duken bord åt Gad  och iskänken vindryck åt Meni,
Mutta te, jotka hylkäätte Herran, ja unohdatte minun pyhän vuoreni, ja nostatte Gadille pöydän ja panette juomauhria täyteen Menille:
 eder har jag bestämt åt svärdet,  och I skolen alla få böja eder ned till att slaktas,  därför att I icke svaraden, när jag kallade,  och icke hörden, när jag talade,  utan gjorden, vad ont var i mina ögon,  och utvalden det som var mig misshagligt.
Olkaan, minä tahdon lukea teitä miekkaan, niin että teidän kaikkein pitää lankeeman teurastamiseen; sillä minä kutsuin, ja ette mitään vastanneet, minä puhuin, ja ette kuulleet, vaan teitte pahaa minun silmäini edessä, ja valitsitte mitä en minä tahtonut.
 Därför säger Herren, HERREN så:  Se, mina tjänare skola äta,      men I skolen hungra;  se, mina tjänare skola dricka,      men I skolen törsta;  se, mina tjänare skola glädjas,      men I skolen få blygas.
Sentähden sanoo Herra,Herra näin: katso, minun palveliani syövät, mutta teidän pitää isooman; katso, minun palveliani juovat, mutta teidän pitää janooman; katso, minun palveliani iloitsevat, mutta teidän pitää häpiään tuleman.
 Ja, mina tjänare skola jubla      i sitt hjärtas fröjd,  men I skolen ropa      i edert hjärtas plåga  och jämra eder i förtvivlan.
Katso, minun palveliani riemuitsevat hyvästä mielestä, mutta teidän pitää sydämen kivusta parkuman, ja hengen ahdistuksessa ulvoman.
 Och I skolen lämna edert namn      till ett förbannelsens ord,  så att mina utkorade skola säga:      »Sådan död give dig Herren, HERREN.»  Men åt sina tjänare skall han giva ett annat namn:
Ja teidän pitää jättämän teidän nimenne minun valituilleni valaksi; ja Herra Jumala on tappava sinun, mutta hänen palveliansa nimitetään toisella nimellä.
 den som då välsignar sig i landet skall välsigna sig      i »den sannfärdige Guden»,  och den som svär i landet, han skall svärja      vid »den sannfärdige Guden».  Ty de förra bedrövelserna äro då förgätna      och dolda för mina ögon.
Että joka itsensä siunaa maan päällä, hän siunaa itsensä totisessa Jumalassa, ja joka vannoo maan päällä, se vannoo totisen Jumalan kautta; sillä entiset ahdistukset ovat unhotetut, ja ovat minun silmistäni peitetyt.
 Ty se, jag vill skapa nya himlar      och en ny jord;  och man skall ej mer komma ihåg det förgångna      eller tänka därpå.
Sillä katso, minä luon uuden taivaan ja uuden maan, ja entisiä ei pidä muistettaman, eikä mieleen johdatettaman.
 Nej, I skolen fröjdas och jubla till evig tid      över det som jag skapar;  ty se, jag vill skapa Jerusalem till jubel      och dess folk till fröjd.
Vaan iloitkaat ja riemuitkaat ijankaikkisesti niissä, kuin minä luon; sillä katso, minä luon Jerusalemin iloksi ja hänen kansansa riemuksi.
 Och jag skall jubla över Jerusalem      och fröjda mig över mitt folk,  och där skall icke mer höras gråt      eller klagorop.
Ja minä tahdon iloita Jerusalemista ja riemuita minun kansastani; ja ei hänessä enään pidä kuultaman itkun ääntä eikä valituksen ääntä.
 Där skola icke mer finnas barn som leva      allenast några dagar,  ej heller gamla män, som icke fylla      sina dagars mått;  nej, den som dör ung skall dö      först vid hundra års ålder,  och först vid hundra års ålder skall syndaren      drabbas av förbannelsen.
Ei siellä pidä enään lapsia oleman, jotka ei päiviinsä ulotu, eikä vanhoja, jotka ei vuosiansa täytä; sillä sadan vuotiset lapset pitää kuoleman, ja sadan ajastaikaiset syntiset pitää kirotut oleman.
 När de bygga hus,      skola de ock få bo i dem;  när de plantera vingårdar,      skola de ock få äta deras frukt.
He rakentavat huoneita, ja niissä asuvat: he istuttavat viinapuita, ja niiden hedelmistä syövät.
 När de bygga hus,      skall det ej bliva andra, som få bo i dem;  när de plantera något,      skall det ej bliva andra, som få äta därav.  Ty samma ålder, som ett träd uppnår,      skall man uppnå i mitt folk,  och mina utkorade skola själva njuta      av sina händers verk.
Ei heidän pidä muiden asua rakentaman, eikä istuttaman muiden syödä; sillä minun kansani päivät pitää oleman niinkuin puun päivät, ja heidän käsialansa pitää vanheneman minun valittuini tykönä.
 De skola icke möda sig förgäves,      och barnen, som de föda, drabbas ej av plötslig död;  ty de äro ett släkte      av HERRENS välsignade,  och deras avkomlingar få leva kvar bland dem.
Ei heidän pidä hukkaan työtä tekemän, eikä turmeluksessa synnyttämän; sillä he ovat Herran siunattuin siemen, ja heidän jälkeentulevaisensa heidän kanssansa.
 Och det skall ske, att förrän de ropa,      skall jag svara,  och medan de ännu tala,      skall jag höra.
Ja tapahtuu, että ennenkuin he huutavat, tahdon minä vastata; koska he vielä puhuvat, tahdon minä kuulla.
 Då skola vargar gå i bet      tillsammans med lamm,  och lejon skola äta halm      likasom oxar,  och stoft skall vara ormens föda.  Ingenstädes på mitt heliga berg skall man då göra,      vad ont och fördärvligt är,      säger HERREN.
Susi ja lammas pitää ynnä laitumella käymän, jalopeura ja härkä yhdessä korsia syömän, ja kärmeet pitää maata syömän. Ei heidän pidä vahinkoa tekemän, eikä turmeleman koko mimun pyhällä vuorellani, sanoo Herra.