Psalms 131

Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Herra! ei minun sydämeni ole paisunut, eikä minun silmäni ole ylpiät; enkä minä vaella suurissa asioissa, jotka minulle työläät ovat.

Ωιδη των Αναβαθμων, του Δαβιδ. Κυριε, δεν υπερηφανευθη η καρδια μου ουδε υψωθησαν οι οφθαλμοι μου ουδε περιπατω εις πραγματα μεγαλα και υψηλοτερα υπερ εμε.

Kuin en minä sieluani asettanut ja vaikittanut, niin minun sieluni tuli vieroitetuksi, niinkuin lapsi äidistänsä vieroitetaan.

Βεβαιως, υπεταξα και καθησυχασα την ψυχην μου, ως το απογεγαλακτισμενον παιδιον πλησιον της μητρος αυτου η ψυχη μου ειναι εν εμοι ως απογεγαλακτισμενον παιδιον.

Israel toivokaan Herran päälle, hamasta nyt ja ijankaikkiseen.

Ας ελπιζη ο Ισραηλ επι τον Κυριον, απο του νυν και εως του αιωνος.