I Samuel 6

Ja Herran arkki oli seitsemän kuukautta Philistealaisetn maalla.

A e whitu nga marama o te aaka a Ihowa ki te whenua o nga Pirihitini.

Ja Philistealaiset kutsuivat pappinsa ja tietäjänsä kokoon ja sanoivat: mitä meidän pitää Herran arkille tekemän? Antakaat meidän tietää, millä meidän pitää lähettämän häntä siallensa.

Na ka karanga nga Pirihitini ki nga tohunga karakia ratou ko nga tohunga tuahu, ka mea, Me aha e matou te aaka a Ihowa? whakaaturia mai ki a matou hei te aha he mea ma matou ina kawea atu taua mea ki tona wahi.

He vastasivat: jos te lähetätte Israelin Jumalan arkin, niin älkäät häntä lähettäkö tyhjänä, vaan teidän pitää maksaman hänelle vikauhrin, niin te tulette terveeksi ja saatte tietää, minkätähden hänen kätensä ei teistä lakkaa.

Na ka mea ratou, Ki te tukua atu e koutou te aaka a te Atua o Iharaira, kaua e tukua tahangatia; engari me hoatu ano he whakahere mo te he hei whakahokinga atu ki a ia: ko reria koutou ora ai, a ka mohio na te aha tona ringa te neke atu ai i a ko utou.

Mutta he sanoivat: mikä on se vikauhri, jonka meidän hänelle antaman pitää? He vastasivat: viisi kultaista ajosta ja viisi kultaista hiirtä Philistealaisten päämiesten luvun jälkeen; että kaikilla teidän päämiehillänne ja teillä oli yksi vitsaus.

Ano ra ko era, He aha te whakahere mo te he hei whakahokinga atu ki a ia? Na ka mea ratou, Kia rima nga puku koura, kia rite ki te tokomaha o nga rangatira o nga Pirihitini, kia rima hoki nga kiore koura; kotahi tonu nei hoki te mate o koutou kat oa, o o koutou rangatira ano hoki.

Tehkäät siis teidän ajostenne kuvat ja teidän hiirtenne kuvat, jotka teidän maanne hävittäneet ovat, kunnioittaksenne Israelin Jumalaa: hänen kätensä tulee joskus huokiammaksi teille, teidän jumalillenne ja teidän maallenne.

Na me hanga he ahua no o koutou puku, he ahua ano no a koutou kiore i ngaro ai te whenua; a ka hoatu kororia ano ki te Atua o Iharaira; tera pea e mama iho tona ringa ki a koutou, ki o koutou atua, ki to koutou whenua.

Miksi te paadutatte sydämenne, niinkuin Egyptiläiset ja Pharao paaduttivat sydämensä? Eikö se niin ole: sittekuin hän heidät häpiään saatti, laskivat he heidän menemään, ja he menivät matkaansa.

He aha koutou i whakapakeke ai i o koutou ngakau, i pera ai me nga Ihipiana ratou ko Parao i whakapakeke nei i o ratou ngakau? i tana mahinga i nga mea nunui i roto i a ratou, kihai ianei ratou i tuku i te iwi, a haere ana ratou?

Niin ottakaat ja tehkäät uudet vaunut, ja ottakaat kaksi nuorta imettävää lehmää, joiden päällä ei ole yhtään ijestä vielä ollut, ja pankaat lehmät vaunuin eteen ja salvatkaat heidän vasikkansa kotia heidän jälistänsä,

Na reira tangohia ka hanga he kaata hou, tikina hoki kia rua nga kau kutete kahore ano i mau ioka, ka here ai i nga kau ki te kaata, a ko a raua kuao me tango mai i a raua ki te whare:

Ja ottakaat Herran arkki ja pankaat se vaunuin päälle, ja ne kultaiset kalut jotka te hänelle annoitte vikanne sovinnoksi, pankaat arkkuun hänen sivullensa, ja lähettäkäät häntä matkaan, ja antakaat hänen mennä;

Na ka tiki i te aaka a Ihowa, ka whakatakoto ki runga ki te kaata; a ka hoatu ki tona taha, ki roto i tetahi pouaka, nga mea koura, ta koutou whakahere mo te he hei whakahokinga ki a ia; a ka tuku ai kia haere.

Ja katsokaat, jos hän menee kohdastansa rajainsa kautta ylös BetSemekseen päin, niin hän on tehnyt meille kaiken tämän suuren pahan; mutta jos ei, niin me tiedämme, ettei hänen kätensä ole meitä liikuttanut, vaan se on meille muutoin tapaturmaisesti tapahtunut.

Ko reira tirohia atu ai e koutou; ki te haere na te aro o tona rohe ki runga, ki Petehemehe, nana tenei kino nui i mea ki a tatou: ki te kahore ia, katahi tatou ki mohio, ehara i a ia te ringa i patua ai tatou; he mea tupono noa mai taua mea i pa mai nei ki a tatou.

Miehet tekivät niin, ja ottivat kaksi nuorta imettävää lehmää ja panivat vaunuin eteen, ja salpasivat heidän vasikkansa kotia,

Na pera ana aua tangata. Tikina ana e ratou nga kau kutete e rua, a herea ana ki te kaata, ko a raua kuao ia i tutakina ki te whare.

Ja panivat Herran arkin vaunuin päälle, niin myös arkun kultaisten hiirten ja ajosten kuvain kanssa.

A whakanohoia ana e ratou te aaka a Ihowa ki runga ki te kaata, me te pouaka, me nga kiore koura, me nga ahua o o ratou puku.

Ja lehmät menivät kohdastansa tietä myöten BetSemekseen, ja kävivät aina yhtä tietä ja ammuivat, ja ei poikenneet oikialle taikka vasemmalle puolelle; ja Philistealaisten päämiehet seurasivat heitä BetSemeksen maan ääriin.

A tika tonu nga kau i te ara ki te huarahi ki Petehemehe; i haere raua ra te huanui, me te tangi haere, kihai hoki i peka ki matau, ki maui; a i aru nga rangatira o nga Pirihitini i a raua, a tae noa ki te rohe ki Petehemehe.

Mutta BetSemiläiset leikkasivat nisueloansa laaksossa, ja nostivat silmänsä ja näkivät arkin, ja olivat iloiset, että saivat sen nähdä.

Na i te kokoti witi nga tangata o Petehemehe i te raorao, a, ko te marangatanga ake o o ratou kanohi, ka kite i te aaka, na koa ana ratou i te kitenga atu.

Mutta vaunut tulivat Josuan BetSemiläisen pellolle, ja seisoivat siinä alallansa, ja siellä oli suuri kivi; ja he halkasivat puita vaunuista, ja uhrasivat lehmät Herralle polttouhriksi.

Na haere tonu tera te kaata ki te mara a Hohua, a tetahi Petehemehi, a tu ana i reira, kei reira ano tetahi kohatu nui: na tatangia ana e ratou te rakau o te kaata, a whakaekea ana nga kau hei tahunga tinana ki a Ihowa.

Ja Leviläiset nostivat Herran arkin maahan ja arkun, joka sivussa oli, jossa ne kultaiset kalut olivat, ja panivat suuren kiven päälle. Ja BetSemiläiset uhrasivat sinä päivänä Herralle polttouhria ja muita uhreja.

I tangohia iho ano e nga Riwaiti te aaka a Ihowa, me te pouaka i te taha, i reira ra nga mea koura, a whakatakotoria ana ki runga ki te kohatu nui: i whakaeke tahunga tinana ano hoki, i patu patunga tapu nga tangata o Petehemehe i taua ra ki a I howa.

Kuin ne viisi Philistealaisen päämiestä näkivät sen, palasivat he sinä päivänä Ekroniin.

A, no te kitenga o nga rangatira e rima o nga Pirihitini, hoki ana ki Ekerono i taua rangi ano.

Ja nämät ovat ne kultaiset ajosten kuvat, jotka Philistealaiset uhrasivat Herralle vikauhriksi: Asdod yhden, Gasa yhden, Asklon yhden, Gat yhden ja Ekron yhden.

A ko nga puku koura enei i whakahokia atu nei e nga Pirihitini hei whakahere mo te he ki a Ihowa; mo Aharoro kotahi, mo Kaha kotahi, mo Ahakerono kotahi, mo Kata kotahi, mo Ekerono kotahi;

Ja kultaiset hiiret kaikkein Philistealaisten kaupunkein luvun jälkeen, viiden päämiehen edestä, sekä vahvoista kaupungeista ja maakylistä, siihen suureen Abeliin asti, johonka he panivat Herran arkin; joka on tähän päivään asti Josuan BetSemiläisen pellolla.

Me nga kiore koura, rite tonu ki te maha o nga pa katoa o nga Pirihitini, no aua rangatira tokorima nei, o nga pa taiepa me nga pa koraha; tae noa atu ki te kohatu nui, ki Apere, i whakatakotoria ra te aaka a Ihowa ki reira; kei te mara a Hohua Petehemehi taua kohatu a taea noatia tenei ra.

Ja muutamat BetSemiläiset lyötiin, että he katsoivat Herran arkkiin, ja hän löi siitä kansasta viisikymmnetä tuhatta ja seitsemänkymmentä miestä; niin se kansa murehti, että Herra niin suurella vitsauksella löi kansaa.

Na ka patua nga tangata o Petehemehe mo ratou i titiro ki roto ki te aaka a Ihowa; koia i patua ai e ia nga tangata o te iwi, e rima tekau mano e whitu tekau. Na ka tangi te iwi mo te patunga nui i patua ai te iwi e Ihowa.

Ja BetSemiläiset sanoivat: kuka on seisovainen Herran edessä, tainkaltaisen pyhän Jumalan? ja kenen tykö hän menee meidän tyköämme;

Na ka mea nga tangata o Petehemehe, Ko wai hei tu ki te aroaro o Ihowa, o tenei Atua tapu? me haere atu ano hoki ia i roto i a tatou ki a wai?

Ja lähettivät sanansaattajat KirjatJearimin asuvaisten tykö ja käskivät heille sanoa: Philistealaiset ovat tuoneet Herran arkin jälleen, tulkaat tänne alas ja viekäät häntä ylös teidän tykönne jälleen.

Katahi ratou ka tono tangata ki nga tangata o Kiriata Tearimi, hei mea, Kua whakahokia mai te aaka a Ihowa e nga Pirihitini; haere mai, mauria atu ki a koutou.