Isaiah 59

 Se, HERRENS arm är icke för kort,      så att han ej kan frälsa,  och hans öra är icke tillslutet,      så att han ej kan höra.
Katso, ei Herran käsi ole lyhennetty, niin ettei hän voi auttaa, ja ei hänen korvansa raskaat, ettei hän kuule;
 Nej, det är edra missgärningar, som skilja      eder och eder Gud från varandra,  och edra synder dölja hans ansikte för eder,      så att han icke hör eder.
Vaan teidän pahuutenne eroittaa teidät ja teidän Jumalanne toisen toisestansa, ja teidän syntinne kätkevät pois hänen kasvonsa teiltä, niin ettei teitä kuulla.
 Ty edra händer äro fläckade av blod  och edra fingrar av missgärning,  edra läppar tala lögn,  och eder tunga frambär orättfärdighet.
Sillä teidän kätenne ovat saastutetut verellä, ja sormenne vääryydellä; teidän huulenne puhuvat valhetta, ja kielenne latelevat vääryyttä.
 Ingen höjer sin röst i rättfärdighetens namn,  och ingen visar redlighet i vad till rätten hör.  De förtrösta på idel tomhet,      de tala falskhet,  de gå havande med olycka      och föda fördärv.
Ei ole yhtään, joka saarnaa vanhurskautta eli tuomitsee uskollisesti. Turhuuteen luotetaan ja puhutaan kelpaamattomia; onnettomuudesta ovat he raskaat, ja synnyttävät tuskan.
 De kläcka ut basiliskägg  och väva spindelnät.  Om någon äter av deras ägg, så dör han,  och trampas ett sådant sönder, så kommer en huggorm ut.
He hautovat basiliskin munia, ja kutovat hämähäkin verkkoa: jos joku syö hänen muniansa, niin hänen täytyy kuolla, jos ne rikotaan, niin niistä tulee kyykärme.
 Deras spindelnät duga icke till kläder,  och de kunna ej skyla sig med vad de hava tillverkat;  deras verk äro fördärvliga verk,  och våldsgärningar öva deras händer.
Heidän hämähäkkinsä verkot ei kelpaa vaatteeksi, ja heidän tekonsa ei kelpaa peitteeksi; sillä heidän työsä ovat väärät työt, ja heidän käsissänsä on väkivalta.
 Deras fötter hasta till vad ont är  och äro snara, när det gäller att utgjuta oskyldigt blod;  deras tankar äro fördärvliga tankar,  förödelse och förstöring är på deras vägar.
Heidän jalkansa juoksevat pahaan ja ovat nopsat vuodattamaan viatonta verta; heidän ajatuksensa ovat väärät ajatukset, heidän teissänsä on hävitys ja vahinko.
 Fridens väg känna de icke,  och rätten följer ej i deras spår;  de gå krokiga stigar,  och ingen som vandrar så vet, vad frid är.
Ei he tunne rauhan teitä, eikä ole oikeutta heidän käymisissänsä; heidän polkunsa ovat karsaat: joka niitä käy, ei hänellä ole ikänä rauhaa.
 Därför är rätten fjärran ifrån oss,  och rättfärdighet tillfaller oss icke;  vi bida efter ljus, men se, mörker råder,  efter solsken, men vi få vandra i djupaste natt.
Sentähden on meistä oikeus kaukana, ja vanhurskaus ei käsitä meitä; me odotimme valkeutta, katso, niin tulee pimeys: paistetta, ja katso, me vaellamme sumussa.
 Vi måste famla utefter väggen såsom blinda,  famla, såsom hade vi inga ögon;  vi stappla mitt på dagen, såsom vore det skymning,  mitt i vår fulla kraft äro vi såsom döda.
Me haparoitsimme seiniä niinkuin sokiat, ja pitelimme niinkuin ne, joilla ei silmiä ole; me loukkaamme itsemme puolipäivänä niinkuin hämärissä, me olemme pimeydessä niinkuin kuolleet.
 Vi brumma allasammans såsom björnar  och sucka alltjämt såsom duvor;  vi bida efter rätten, men den kommer icke,  efter frälsningen, men den är fjärran ifrån oss.
Me myrisemme kaikki niinkuin karhut, ja vaikeroitsemme surkiasti niinkuin mettiset, sillä me odotamme oikeutta, ja ei sitä olekaan, autuutta, ja se on meistä kaukana.
 Ty många äro våra överträdelser inför dig,  och våra synder vittna emot oss;  ja, våra överträdelser hava vi för våra ögon,  och våra missgärningar känna vi.
Sillä meidän rikoksiamme on sinun edessäs aivan paljo, ja meidän syntimme todistavat meitä vastaan; sillä meidän rikoksemme on meitä läsnä, ja me tunnemme pahat tekomme.
 Genom överträdelse och förnekelse hava vi felat mot HERREN,  vi hava vikit bort ifrån vår Gud;  vi hava talat förtryck och avfällighet,  lögnläror hava vi förkunnat och hämtat fram ur våra hjärtan.
Rikoksella ja valheella Herraa vastaan me luovumme meidän Jumalastamme, puhumaan vääryyttä ja tottelemattomuutta, ajatellaksemme ja ladellaksemme vääriä sanoja sydämestämme.
 Rätten tränges tillbaka,  och rättfärdigheten står långt borta,  ja, sanningen vacklar på torget,  och vad rätt är kan ej komma fram.
Sentähden on myös oikeus palannut takaperin, ja vakuus on kauvas mennyt; sillä totuus putoo kaduille, ja vakuus ei taida tulla edes.
 Så måste sanningen hålla sig undan,  och den som vände sig ifrån det onda blev plundrad.  Detta såg HERREN, och det misshagade honom,  att det icke fanns någon rätt.
Totuus on pois, ja joka luopuu pahasta, hänen pitää oleman jokaisen saaliina. Herra näkee sen, ja se on paha hänen silmäinsä edessä, ettei oikeutta ole.
 Och han såg, att ingen trädde fram;  han förundrade sig över att ingen grep in.  Då hjälpte honom hans egen arm,  och hans rättfärdighet understödde honom.
Ja hän näkee, ettei yhtään miestä ole, ja ihmettelee, ettei kenkään pyydä sitä sovittaa: niin hänen käsivartensa vapahtaa hänen, ja hänen vanhurskautensa pitää hänen tallella.
 Och han klädde sig i rättfärdighet såsom i ett pansar  och satte frälsningens hjälm på sitt huvud;  han klädde sig i hämndens dräkt såsom i en livklädnad  och höljde sig i nitälskan såsom i en mantel.
Sillä hän pukee yllensä vanhurskauden niinkuin rautapaidan, ja panee autuuden rautalakin päähänsä; ja puettaa itsensä koston vaatteilla niinkuin puvulla, ja pukee yllensä kiivauden niinkuin hameen:
 Efter deras gärningar skall han nu vedergälla dem;  vrede skall han låta komma över sina ovänner  och över sina fiender lönen för vad de hava gjort;  ja, havsländerna skall han vedergälla, vad de hava gjort.
Niinkuin se, joka kostaa vihollisillensa heidän ansionsa jälkeen ja tahtoo maksaa vihamiehillensä julmuudella, ja luodoille tahtoo hän maksaa ansion jälkeen,
 Så skall HERRENS namn bliva fruktat i väster  och hans härlighet, där solen går upp.  När fienden bryter fram lik en ström,  skall HERRENS andedräkt förjaga honom.
Että Herran nimeä peljättäisiin lännestä, ja hänen kunniaansa idästä, kuin hän on tuleva niinkuin tydytetty virta, jonka Herran tuuli ajaa matkaan.
 Men såsom en förlossare kommer HERREN för Sion  och för dem i Jakob, som omvända sig från sin överträdelse,                                          säger HERREN.
Ja Zionille on tuleva vapahtaja, ja niille, jotka kääntyvät pois synneistä Jakobissa, sanoo Herra.
Och detta är det förbund, som jag å min sida gör med dem, säger HERREN: min Ande, som är över dig, och orden, som jag har lagt i din mun, de skola icke vika ur din mun, ej heller ur dina barns eller barnbarns mun från nu och till evig tid, säger HERREN.
Ja minä teen tämän liiton heidän kanssansa, sanoo Herra: minun henkeni, joka sinun päälläs on, ja minun sanani, jotka minä sinun suuhus pannut olen, ei pidä lähtemän sinun suustas, eikä sinun siemenes suusta, ja lastes lasten suusta, sanoo Herra, nyt niin ijankaikkiseen.