Isaiah 53

 Men vem trodde, vad som predikades för oss,  och för vem var HERRENS arm uppenbar?

Kuka uskoo meidän saarnamme, ja kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?

 Han sköt upp såsom en ringa telning inför honom,  såsom ett rotskott ur förtorkad jord.  Han hade ingen gestalt eller fägring;  när vi sågo på honom, kunde hans utseende ej behaga oss.

Sillä hän nousee ylös hänen edessänsä niinkuin vesa, ja niinkuin juuri kuivasta maasta; ei hänellä ole muotoa, eikä kauneutta; me näimme hänen, vaan ei ollut hänellä sitä muotoa, joka meille olis kelvannut.

 Föraktat var han och övergiven av människor,  en smärtornas man och förtrogen med krankhet;  han var såsom en, för vilken man skyler sitt ansikte,  så föraktat, att vi höllo honom för intet.

Hän oli kaikkein ylönkatsottava ja kaikkein halvin, kipua ja sairautta täynnä. Hän oli niin ylönkatsottu, ettei kenkään kehdannut katsoa hänen päällensä, sentähden emme häntä minäkään pitäneet.

 Men det var våra krankheter han bar,  våra smärtor, dem lade han på sig,  medan vi höllo honom för att vara hemsökt,  tuktad av Gud och pinad.

Totisesti hän kantoi meidän sairautemme, ja meidän kipumme hän sälytti päällensä; mutta me pidimme hänen Jumalalta rangaistuna, piestynä ja vaivattuna.

 Ja, han var sargad för våra överträdelsers skull  och slagen för våra missgärningars skull;  näpsten var lagd på honom, för att vi skulle få frid,  och genom hans sår bliva vi helade.

Vaan hän on haavoitettu meidän pahain tekoimme tähden, ja meidän synteimme tähden on hän hosuttu. Rangaistus on hänen päällänsä, että meillä rauha olis, ja hänen haavainsa kautta olemme me parannetut.

 Vi gingo alla vilse såsom får,  var och en av oss ville vandra sin egen väg,  men HERREN lät allas vår missgärning drabba honom.

Kaikki me vaelsimme eksyksissä niinkuin lampaat: itsekukin meistä poikkesi omalle tiellensä; mutta Herra heitti kaiken meidän vääryytemme hänen päällensä.

 Han blev plågad, fastän han ödmjukade sig  och icke öppnade sin mun,  lik ett lamm, som föres bort att slaktas,  och lik ett får, som är tyst inför dem som klippa det  ja, han öppnade icke sin mun.

Kuin hän rangaistiin ja vaivattiin, niin ei hän suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, ja niinkuin lammas, joka keritsiänsä edessä vaikenee, niin ei hänkään suutansa avannut.

 Undan våld och dom blev han borttagen,  men vem i hans släkte betänker detta?  Ja, han rycktes bort ifrån de levandes land,  och för mitt folks överträdelses skull kom plåga över honom.

Mutta hän on otettu pois ahdistuksesta ja tuomiosta; kuka taitaa sanoa hänen elämänsä pituuden? sillä hän on sivallettu pois eläväin maalta, kuin hän minun kansani pahain tekoin tähden rangaistiin.

 Och bland de ogudaktiga fick hans in grav  bland de rika kom han först, när han var död  fastän han ingen orätt hade gjort  och fastän svek icke fanns i hans mun.

Hänen hautansa aiottiin jumalattomain sekaan, rikkaan tykö tuli hän kuitenkin kuoltuansa. Ei hän kellenkään vääryyttä tehnyt, eikä petosta ollut hänen suussansa.

 Det behagade HERREN att slå honom med krankhet:  om hans liv så bleve ett skuldoffer,  då skulle han få se avkomlingar och länge leva,  och HERRENS vilja skulle genom honom hava framgång.

Mutta Herra tahtoi hänen niin piestä sairaudella; koska hän on henkensä vikauhriksi antanut, niin hän saa nähdä siemenen ja elää kauvan, ja Herran aivoitus on hänen kädessänsä menestyvä.

 Ja, av den vedermöda hans själ har utstått  skall han se frukt och så bliva mättad;  genom sin kunskap skall han göra många rättfärdiga,  han, den rättfärdige, min tjänare,  i det han bär deras missgärningar.

Että hänen sielunsa on työtä tehnyt, saa hän ilonsa nähdä, ja tulee ravituksi. Tuntemisensa kautta minun vanhurskas palveliani monta vanhurskauttaa; sillä hän kantaa heidän syntinsä.

 Därför skall jag tillskifta honom hans lott bland de många,  och med talrika skaror skall han få utskifta byte,  eftersom han utgav sitt liv i döden  och blev räknad bland överträdare,  han som bar mångas synder  och bad för överträdarna.

Sentähden annan minä hänelle osan monessa, ja hänen pitää väkeväin kanssa saalista jakaman; sentähden että hän antoi henkensä kuolemaan, ja oli pahantekiäin sekaan luettu, ja hän kantoi monen synnit, ja rukoili pahantekiäin edestä.