Isaiah 15

Utsaga om Moab.  Ja, med Ar-Moab är det ute den natt då det förstöres.  Ja, med Kir-Moab är det ute den natt då det förstöres.

Tämä on Moabin kuorma: yöllä tulee hävitys Arin Moabissa, se on jo pois; yöllä tulee hävitys Kirin Moabissa, se on jo pois.

 Habbait och Dibon stiga upp      på offerhöjderna för att gråta;  uppe i Nebo och Medeba      jämrar sig Moab;  alla huvuden där äro skalliga,      alla skägg avskurna.

Bat ja Dibon menevät ylös kukkulalle itkemään, ja Moab suremaan Neboa ja Metbaa; kaikki päät ovat ajellut, koko parta on leikattu.

 På dess gator bär man sorgdräkt,      så ock på dess tak;  på dess torg jämra sig alla      och flyta i tårar.

Kaduillansa käyvät he kiedottuina säkkeihin: kattoinsa päällä ja kaduilla he kaikki itsiänsä surkuttelevat ja tulevat itkein alas.

 Hesbon och Eleale höja klagorop,      så att det höres ända till Jahas.  Därför skria ock Moabs krigare;      hans själ våndas i honom.

Hesboni ja Elale huutavat, niin että heidän äänensä kuuluu hamaan Jahtsaan; sentähden asettenkantajat surkuttelevat itsiänsä Moabissa, että heidän sielullensa käy nurin.

 Mitt hjärta klagar över Moab,      ty hans flyktingar fly ända till Soar,      till Eglat-Selisia;  uppför Halluhits höjd      stiger man under gråt,  och på vägen till Horonaim      höjas klagorop över förstörelsen.

Minun sydämeni huutaa Moabia, heidän kulkiansa pakenevat aina Zoariin, kolmikarjaista lehmää; sillä he menevät Luhitin paltaan ja itkevät, ja tiellä Horonaimiin päin nousee vaikia huuto.

 Nimrims vatten      bliva torr ökenmark,  gräset förtorkas, brodden vissnar,      intet grönt lämnas kvar.

Sillä Nimrimin vedet kuivuvat, niin että heinä siellä kuivettuu, ja ruoho lakastuu; ja ei yhtään viheriäistä ruohoa kasva.

 Återstoden av sitt förvärv,      sitt sparda gods,  bär man därför nu bort      över Pilträdsbäcken.

Sillä ne tavarat, jotka he koonneet ovat, ja kansa, jonka he varustaneet ovat, viedään pajuojan ylitse.

 Ja, klagoropen ljuda      runtom i Moabs land;  till Eglaim når dess jämmer      och till Beer-Elim dess jämmer.

Huuto hajoo Moabin rajoja ympäri, he itkevät hamaan Eglaimiin, ja itkevät Elimin kaivon tykönä;

 Dimons vatten      äro fulla av blod.  Ja, ännu något mer      skall jag låta komma över Dimon;  ett lejon över Moabs räddade,      över det som bliver kvar av landet.

Että Dimonin vedet ovat verta täynnä. Siihen minä tahdon vielä enempi antaa tulla Dimonin päälle, ja myös heidän päällensä, jotka Moabin jalopeuralta päässeet ovat, ja jääneiden päälle maassa.