Job 32

Niin ne kolme miestä lakkasivat vastaamasta Jobia, että hän piti itsensä hurskaana.

Mutta Elihu Barakelin poika Busista, Ramin sukukunnasta, vihastui Jobin päälle, että hän piti sielunsa hurskaampana Jumalaa,

Ja närkästyi kolmen ystävänsä päälle, ettei he mitään vastausta löytäneet, ja kuitenkin tuomitsivat Jobin.

Sillä Elihu odotti niinkauvan kuin he puhuivat Jobin kanssa, että he olivat vanhemmat häntä.

Kuin Elihu näki, ettei vastausta ollut kolmen miehen suussa, vihastui hän.

Ja näin vastasi Elihu Barakelin poika Busista ja sanoi: minä olen nuori, ja te olette vanhat, sentähden minä häpesin ja pelkäsin osoittaa teille minun taitoani.

Minä ajattelin: puhukaan vuodet, ja vanhuus osoittakoon taitonsa.

Mutta henki on ihmisessä; ja Kaikkivaltiaan henki tekee hänen ymmärtäväiseksi.

Suuret ei ole taitavimmat, eikä vanhat ymmärrä, mikä oikeus on.

Sentähden minäkin puhun. Kuulkaat minua: minäkin osoitan tietoni.

Katso, minä olen odottanut teidän puhuissanne, minä olen ottanut teidän ymmärryksestänne vaarin, siihenasti että te olisitte osanneet oikeuden.

Ja minä olen ottanut teistä vaarin; ja katso, ei ole yksikään teistä Jobia nuhdellen voittanut, eli hänen sanaansa vastata taitanut.

Ettette sanoisi: me olemme löytäneet taidon; että Jumala on hänen hyljännyt, ja ei yksikään muu.

Sillä ei hän ole minua vastaan puhunut, enkä minä vastaa häntä niinkuin te puhuitte.

He pelkäävät, ja ei taida silleen mitään vastata, eikä mitään puhua.

Että minä olen odottanut, ja ei he taida mitään puhua; vaan he vaikenivat, ja ei enää vastaa mitään.

Niin minä vastaan kuitenkin osani, ja osoitan tietoni.

Sillä minä olen niin täynnä sanoja, että minun henkeni ahdistaa minun vatsaani.

Katso, minun vatsani on niinkuin viina, jonka henki ei avattu ole, joka uudet leilit särkee.

Minun täytyy puhua, että minä saisin henkeni vetää: minun täytyy avata huuleni ja vastata.

En minä muotoa katso, enkä ihmisen mielen perään puhu.

Sillä en minä tiedä (jos minä niin teen), että minun Luojani tempaa äkisti minun pois.