Psalms 131

Ωιδη των Αναβαθμων, του Δαβιδ. Κυριε, δεν υπερηφανευθη η καρδια μου ουδε υψωθησαν οι οφθαλμοι μου ουδε περιπατω εις πραγματα μεγαλα και υψηλοτερα υπερ εμε.

Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Herra! ei minun sydämeni ole paisunut, eikä minun silmäni ole ylpiät; enkä minä vaella suurissa asioissa, jotka minulle työläät ovat.

Βεβαιως, υπεταξα και καθησυχασα την ψυχην μου, ως το απογεγαλακτισμενον παιδιον πλησιον της μητρος αυτου η ψυχη μου ειναι εν εμοι ως απογεγαλακτισμενον παιδιον.

Kuin en minä sieluani asettanut ja vaikittanut, niin minun sieluni tuli vieroitetuksi, niinkuin lapsi äidistänsä vieroitetaan.

Ας ελπιζη ο Ισραηλ επι τον Κυριον, απο του νυν και εως του αιωνος.

Israel toivokaan Herran päälle, hamasta nyt ja ijankaikkiseen.