Psalms 120

Ωιδη των Αναβαθμων. Εν τη θλιψει μου εκραξα προς τον Κυριον, και εισηκουσε μου.

Veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä huudan Herraa minun tuskissani, ja hän kuulee minun rukoukseni.

Κυριε, λυτρωσον την ψυχην μου απο χειλεων ψευδων, απο γλωσσης δολιας.

Herra, pelasta minun sieluni valhettelevista suista ja vääristä kielistä?

Τι θελει σοι δωσει η τι θελει σοι προσθεσει, η δολια γλωσσα;

Mitä väärä kieli taitaa sinulle tehdä? ja mitä se taitaa toimittaa?

Τα ηκονημενα βελη του δυνατου, μετα ανθρακων αρκευθου.

Se on niinkuin väkevän terävät nuolet, niinkuin tuli katajissa.

Ουαι εις εμε, διοτι παροικω εν Μεσεχ, κατοικω εν ταις σκηναις του Κηδαρ

Voi minua, että minä olen muukalainen Mesekin seassa! minun täytyy asua Kedarin majain seassa.

Πολυν καιρον κατωκησεν η ψυχη μου μετα των μισουντων την ειρηνην.

Se tulee minun sielulleni ikäväksi, asua niiden tykönä, jotka rauhaa vihaavat.

Εγω αγαπω την ειρηνην αλλ οταν ομιλω, αυτοι ετοιμαζονται δια πολεμον.

Minä pidän rauhan, mutta kuin minä puhun, niin he sodan nostavat.