Proverbs 17

Καλητερον ξηρον ψωμιον και ειρηνη μετ αυτου, παρα οικον πληρη θυματων μετα εριδος.

Kuiva pala, siinä jossa rauha on, on parempi kuin huone teurasta täynnä riidassa.

Ο φρονιμος υπηρετης θελει εξουσιαζει επι υιου αισχυνης και θελει συμμοιρασθη την κληρονομιαν μεταξυ αδελφων.

Toimellinen palvelia hallitsee häpiällisiä lapsia, ja hän jakaa perintöä veljein välillä.

Το χωνευτηριον δοκιμαζει τον αργυρον και η καμινος τον χρυσον, ο δε Κυριος τας καρδιας.

Niinkuin tuli koettelee hopian ja ahjo kullan, niin Herra tutkistelee sydämet.

Ο κακοποιος υπακουει εις τα ανομα χειλη ο ψευστης διδει ακροασιν εις την κακην γλωσσαν.

Paha ottaa pahoista suista vaarin, ja petollinen kuuntelee mielellänsä vahingollista kieltä.

Οστις περιγελα τον πτωχον, ονειδιζει τον Ποιητην αυτου οστις χαιρει εις συμφορας, δεν θελει μεινει ατιμωρητος.

Joka köyhää syljeskelee, se häpäisee Luojaansa; ja joka iloitsee toisen vahingosta, ei pääse rankaisematta.

Τεκνα τεκνων ειναι ο στεφανος των γεροντων και η δοξα των τεκνων οι πατερες αυτων.

vanhain kruunu ovat lasten lapset, ja lasten kunnia ovat heidän isänsä.

Χειλη υπεροχης δεν αρμοζουσιν εις τον αφρονα πολυ ολιγωτερον χειλη ψευδους εις τον αρχοντα.

Ei sovi tyhmäin puhua korkeista asioista, paljoa vähemmin päämiehen valhetella.

Το δωρον ειναι ως λιθος πολυτιμος εις τους οφθαλμους του δωροδοκουμενου οπου τουτο εμφανισθη, κατορθονει.

Jolla vara on lahja antaa, se on niinkuin kallis kivi: kuhunka hän itsensä kääntää, niin hän viisaana pidetään.

Οστις κρυπτει παραβασιν, ζητει φιλιαν αλλ οστις επαναλεγει το πραγμα, χωριζει τους στενωτερους φιλους.

Joka syntiä peittää, se saattaa itsellensä ystävyyden; vaan joka asian ilmoittaa, se saattaa ruhtinaat eripuraisiksi.

Περισσοτερον τυπτει ο ελεγχος τον φρονιμον, παρα εκατον μαστιγωσεις τον αφρονα.

Sanat vaikuttavat enemmän toimellisen tykönä, kuin sata haavaa tyhmän tykönä.

Ο κακος ζητει μονον στασεις δια τουτο αγγελος σκληρος θελει πεμφθη κατ αυτου.

Niskuri tosin etsii vahinkoa, vaan julma enkeli lähetetään häntä vastaan.

Ας απαντηση τον ανθρωπον αρκτος στερηθεισα των τεκνων αυτης και ουχι αφρων εν τη μωρια αυτου.

Parempi on kohdata karhua, jolta pojat ovat otetut pois, kuin hullua hulluudessansa.

Οστις αποδιδει κακον αντι καλου, κακον δεν θελει αναχωρησει απο του οικου αυτου.

Joka kostaa hyvän pahalla, ei hänen huoneestansa pidä pahuus luopuman.

Οστις αρχιζει φιλονεικιαν, ειναι ως ο εκφραττων υδατα οθεν παυσον απο της φιλονεικιας πριν εξαφθη.

Riidan alku on niinkuin vewsi, joka itsensä leikkaa ulos: lakkaa riidasta ennenkuin sinä siihen sekaannut.

Ο δικαιονων τον ασεβη και ο καταδικαζων τον δικαιον, αμφοτεροι ειναι βδελυγμα εις τον Κυριον.

Joka jumalattoman hurskaaksi sanoo, ja joka vanhurskaan soimaa jumalattomaksi, ne molemmat ovat Herralle kauhistus.

Τι χρησιμευουσι τα χρηματα εις την χειρα του αφρονος, δια να αγοραση σοφιαν, αφου δεν εχει γνωσιν;

Mitä tyhmä tekee kädessänsä rahalla, ettei hänellä ole sydäntä ostaa viisautta?

Εν παντι καιρω αγαπα ο φιλος, και ο αδελφος γενναται δια καιρον αναγκης.

Ystävä rakastaa ainian, ja veli tulee julki hädässä.

Ανθρωπος ενδεης φρενων διδει χειρα και εγγυαται δια τον φιλον αυτου.

Se on tyhmä ihminen, joka kätensä taritsee, ja takaa lähimmäisensä.

Ο αγαπων εριδας αγαπα αμαρτηματα ο υπερυψονων την πυλην αυτου ζητει ολεθρον.

Joka toraa rakastaa, se rakastaa syntiä; ja joka ovensa korottaa, se etsii onnettomuutta.

Ο σκολιος την καρδιαν δεν ευρισκει καλον και ο διεστραμμενος την γλωσσαν αυτου πιπτει εις συμφοραν.

Häijy sydän ei löydä mitään hyvää; ja jolla paha kieli on, se lankee onnettomuuteen.

Οστις γεννα αφρονα, γεννα αυτον δια λυπην αυτου και ο πατηρ του ανοητου δεν απολαμβανει χαραν.

Joka tyhmän synnyttää, hänellä on murhe, ja tyhmän isällä ei ole iloa.

Η ευφραινομενη καρδια διδει ευεξιαν ως ιατρικον το δε κατατεθλιμμενον πνευμα ξηραινει τα οστα.

Iloinen sydän tekee elämän suloiseksi, vaan surullinen sydän kaivaa luut.

Ο ασεβης δεχεται δωρον απο του κολπου, δια να διαστρεψη τας οδους της κρισεως.

Jumalatoin ottaa mielellänsä salaisesti lahjoja, mutkataksensa lain teitä.

Επι του προσωπου του συνετου ειναι σοφια αλλ οι οφθαλμοι του αφρονος βλεπουσιν εις τα ακρα της γης.

Toimellinen mies laittaa itsensä viisaasti, vaan tyhmä heittelee silmiänsä sinne ja tänne.

Ο αφρων υιος ειναι βαρυθυμια εις τον πατερα αυτου και πικρια εις την γεννησασαν αυτον.

Hullu popika on isänsä suru, ja äidillensä murhe, joka hänen synnyttänyt on.

Δεν ειναι ποτε καλον να επιβαλληται ποινη εις τον δικαιον, να επιβουλευηται τις τους αρχοντας δια την ευθυτητα αυτων.

Ei ole se hyvä, että vanhurskalle tehdään väärin, taikka että sitä ruhtinasta lyödään, joka oikein tuomitsee.

Ο κρατων τους λογους αυτου ειναι γνωστικος ο μακροθυμος ανθρωπος ειναι φρονιμος.

Toimellinen mies taitaa puheensa tallella pitää, ja taitava mies on kallis sielu.

Και αυτος ο αφρων, οταν σιωπα λογιζεται σοφος και ο κλειων τα χειλη αυτου, συνετος.

Jos tyhmä vaiti olis, niin hän viisaaksi luettaisiin, ja toimelliseksi, jos hän suunsa pitäis kiinni.