Psalms 88

Ya RAB, beni kurtaran Tanrı, Gece gündüz sana yakarıyorum.
Psalmi, Koran lasten veisu, edelläveisaajalle, raadollisten heikkoudesta, Hemanin Esrahilaisen oppi. Herra, minun autuuteni Jumala, minä huudan päivällä ja yöllä sinun edessäs,
Duam sana erişsin, Kulak ver yakarışıma.
Anna minun rukoukseni etees tulla: kallista korvas huutoni puoleen.
Çünkü sıkıntıya doydum, Canım ölüler diyarına yaklaştı.
Sillä minun sieluni on surkeutta täynnä, ja minun elämäni on juuri liki helvettiä.
Ölüm çukuruna inenler arasında sayılıyorum, Tükenmiş gibiyim;
Minä olen arvattu niiden kaltaiseksi, jotka hautaan menevät: minä olen niinkuin se mies, jolla ei yhtään apua ole.
Ölüler arasına atılmış, Artık anımsamadığın, İlginden yoksun, Mezarda yatan cesetler gibiyim.
Minä makaan hyljättynä kuolleiden seassa, niinkuin haavoitetut, jotka haudassa makaavat, joita et sinä enää muista, ja jotka kädestäs eroitetut ovat.
Beni çukurun dibine, Karanlıklara, derinliklere attın.
Sinä olet painanut minun alimmaiseen kaivoon, pimeyteen ja syvyyteen.
Öfken üzerime çöktü, Dalga dalga kızgınlığınla beni ezdin. Sela
Sinun hirmuisuutes ahdistaa minua, ja pakottaa minua sinun aalloillas, Sela!
Yakınlarımı benden uzaklaştırdın, İğrenç kıldın beni gözlerinde. Kapalı kaldım, çıkamıyorum.
Sinä eroitat kauvas ystäväni minusta: sinä olet minun tehnyt heille kauhistukseksi: minä makaan vangittuna, etten minä voi päästä ulos.
Üzüntüden gözlerimin feri sönüyor, Her gün sana yakarıyorum, ya RAB, Ellerimi sana açıyorum.
Minun kasvoni ovat surkiat raadollisuuden tähden: Herra, minä avukseni huudan sinua joka päivä: minä hajoitan käteni sinun puolees.
Harikalarını ölülere mi göstereceksin? Ölüler mi kalkıp seni övecek? Sela
Teetkös siis ihmeitä kuolleiden seassa? eli nousevatko kuolleet sinua kiittämään? Sela!
Sevgin mezarda, Sadakatin yıkım diyarında duyurulur mu?
Luetellaanko haudoissa sinun hyvyyttäs? ja totuuttas kadotuksessa?
Karanlıklarda harikaların, Unutulmuşluk diyarında doğruluğun bilinir mi?
Tunnetaanko sinun ihmees pimiässä? eli vanhurskautes siinä maassa, jossa kaikki unohdetaan?
Ama ben, ya RAB, yardıma çağırıyorum seni, Sabah duam sana varıyor.
Mutta minä huudan sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun etees.
Niçin beni reddediyorsun, ya RAB, Neden yüzünü benden gizliyorsun?
Miksis, Herra, heität pois sieluni, ja peität kasvos minulta?
Düşkünüm, gençliğimden beri ölümle burun burunayım, Dehşetlerinin altında tükendim.
Minä olen raadollinen ja väetöin, että minä niin hylätty olen: minä kärsin sinun hirmuisuuttas, että minä lähes epäilen.
Şiddetli gazabın üzerimden geçti, Saçtığın dehşet beni yedi bitirdi.
Sinun vihas tulee minun päälleni: sinun pelkos likistää minua.
Bütün gün su gibi kuşattılar beni, Çevremi tümüyle sardılar.
Ne saartavat minua joka päivä niinkuin vesi, ja ynnä minua piirittävät.
Eşi dostu benden uzaklaştırdın, Tek dostum karanlık kaldı.
Sinä teet, että minun ystäväni ja lähimmäiseni erkanevat kauvas minusta, ja minun tuttavilleni olen minä pimeydessä.