Psalms 81

Sevincinizi dile getirin gücümüz olan Tanrı’ya, Sevinç çığlıkları atın Yakup’un Tanrısı’na!

Gittitin päällä, edelläveisaajalle, Asaphin (Psalmi.) Veisatkaat iloisesti Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme: ihastukaat Jakobin Jumalalle.

Çalgıya başlayın, tef çalın, Tatlı sesli lir ve çenk çınlatın.

Ottakaat psalmit ja tuokaat kanteleet, iloiset harput ja psaltari.

[] Yeni Ay’da, dolunayda, Boru çalın bayram günümüzde.

Soittakaat pasunilla uudessa kuussa, meidän lehtimajamme juhlapäivänä.

Çünkü bu İsrail için bir kuraldır, Yakup’un Tanrısı’nın ilkesidir.

Sillä se on tapa Israelissa, ja Jakobin Jumalan oikeus.

Tanrı Mısır’a karşı yürüdüğünde, Yusuf soyuna koydu bu koşulu. Orada tanımadığım bir ses işittim:

Sen hän pani Josephissa todistukseksi, koska he Egyptin maalta läksivät, ja oudon kielen kuulleet olivat.

“Sırtındaki yükü kaldırdım, Ellerin küfeden kurtuldu” diyordu,

Minä olen heidän olkansa kuormasta vapahtanut; ja heidän kätensä pääsivät tiiliä tekemästä.

[] “Sıkıntıya düşünce seslendin, seni kurtardım, Gök gürlemesinin ardından sana yanıt verdim, Meriva sularında seni sınadım. Sela

Koska sinä tuskassas minua avukses huusit, niin minä autin sinua: minä kuulin sinua, koska tuulispää tuli sinun päälles, ja koettelin sinua riitaveden tykönä, Sela!

“Dinle, ey halkım, seni uyarıyorum; Ey İsrail, keşke beni dinlesen!

Kuule, minun kansani, minä todistan sinun seassas: Israel, jospa sinä minua kuulisit!

[] Aranızda yabancı ilah olmasın, Başka bir ilaha tapmayın!

Ei pidä sinun seassas muukalainen jumala oleman, ja ei pidä sinun vierasta jumalaa kumartaman.

Seni Mısır’dan çıkaran Tanrın RAB benim. Ağzını iyice aç, doldurayım!

Minä olen Herra sinun Jumalas, joka sinun vein ulos Egyptin maalta: levitä suus, niin minä sen täytän.

“Ama halkım sesimi dinlemedi, İsrail bana boyun eğmek istemedi.

Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, ja Israel ei totellut minua.

Ben de onları inatçı yürekleriyle baş başa bıraktım, Bildikleri gibi yaşasınlar diye.

Niin minä laskin heitä sydämensä pahuuteen, vaeltamaan neuvonsa jälkeen.

Keşke halkım beni dinleseydi, İsrail yollarımda yürüseydi!

Jos minun kansani kuulis minua, ja Israel minun teissäni kävis,

Düşmanlarını hemen yere serer, Hasımlarına el kaldırırdım!

Niin minä pian heidän vihollisensa painaisin alas, ja käteni kääntäisin heidän vihollistensa päälle,

Benden nefret edenler bana boyun eğerdi, Bu böyle sonsuza dek sürerdi.

Ja Herran viholliset hukkaan tulisivat; mutta heidän aikansa olisi ijankaikkisesti pysyvä,

Oysa sizleri en iyi buğdayla besler, Kayadan akan balla doyururdum.”

Ja minä ruokkisin heitä parhailla nisuilla, ja ravitsisin heitä hunajalla kalliosta.