Psalms 78

Dinle, ey halkım, öğrettiklerimi, Kulak ver ağzımdan çıkan sözlere.

Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.

[] Özdeyişlerle söze başlayacağım, Eski sırları anlatacağım,

Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,

Duyduğumuzu, bildiğimizi, Atalarımızın bize anlattığını.

Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,

Torunlarından bunları gizlemeyeceğiz; RAB’bin övgüye değer işlerini, Gücünü, yaptığı harikaları Gelecek kuşağa duyuracağız.

Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.

RAB Yakup soyuna koşullar bildirdi, İsrail’e yasa koydu. Bunları çocuklarına öğretsinler diye Atalarımıza buyruk verdi.

Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,

Öyle ki, gelecek kuşak, yeni doğacak çocuklar bilsinler, Onlar da kendi çocuklarına anlatsınlar,

Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;

Tanrı’ya güven duysunlar, Tanrı’nın yaptıklarını unutmasınlar, O’nun buyruklarını yerine getirsinler;

Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,

Ataları gibi inatçı, başkaldırıcı, Yüreği kararsız, Tanrı’ya sadakatsiz bir kuşak olmasınlar.

Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;

Oklarla, yaylarla kuşanmış Efrayimoğulları Savaş günü sırtlarını döndüler.

Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.

Tanrı’nın antlaşmasına uymadılar, O’nun yasasına göre yaşamayı reddettiler.

Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.

Unuttular O’nun işlerini, Kendilerine gösterdiği harikaları.

Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.

[] Mısır’da, Soan bölgesinde Tanrı harikalar yapmıştı atalarının önünde.

Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.

[] Denizi yarıp geçirmişti onları, Bir duvar gibi ayakta tutmuştu suları.

Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.

[] Gündüz bulutla, Gece ateş ışığıyla onlara yol göstermişti.

Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.

[] Çölde kayaları yarmış, Sanki dipsiz kaynaklardan Onlara kana kana su içirmişti.

Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.

Kayadan akarsular fışkırtmış, Suları ırmak gibi akıtmıştı.

Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.

Ama onlar çölde Yüceler Yücesi’ne başkaldırarak Günah işlemeye devam ettiler.

Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.

[] Canlarının çektiği yiyeceği isteyerek İçlerinde Tanrı’yı denediler.

He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.

“Tanrı çölde sofra kurabilir mi?” diyerek, Tanrı’ya karşı konuştular.

He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?

“Bak, kayaya vurunca sular fışkırdı, Dereler taştı. Peki, ekmek de verebilir mi, Et sağlayabilir mi halkına?”

Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?

RAB bunu duyunca çok öfkelendi, Yakup’a ateş püskürdü, Öfkesi tırmandı İsrail’e karşı;

Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,

Çünkü Tanrı’ya inanmıyorlardı, O’nun kurtarıcılığına güvenmiyorlardı.

Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.

Yine de RAB buyruk verdi bulutlara, Kapaklarını açtı göklerin;

Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,

[] Man yağdırdı onları beslemek için, Göksel tahıl verdi onlara.

Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.

Meleklerin ekmeğini yedi her biri, Doyasıya yiyecek gönderdi onlara.

He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.

Doğu rüzgarını estirdi göklerde, Gücüyle güney rüzgarına yol gösterdi.

Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,

Toz gibi et yağdırdı başlarına, Deniz kumu kadar kuş;

Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,

Ordugahlarının ortasına, Konakladıkları yerin çevresine düşürdü.

Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.

Yediler, tıka basa doydular, İsteklerini yerine getirdi Tanrı.

Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,

Ancak onlar isteklerine doymadan, Daha ağızları doluyken,

Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,

Tanrı’nın öfkesi parladı üzerlerine. En güçlülerini öldürdü, Yere serdi İsrail yiğitlerini.

Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.

Yine de günah işlemeye devam ettiler, O’nun harikalarına inanmadılar.

Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.

Bu yüzden Tanrı onların günlerini boşluk, Yıllarını dehşet içinde bitirdi.

Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.

Tanrı onları öldürdükçe O’na yönelmeye, İstekle O’nu yeniden aramaya başlıyorlardı.

Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,

Tanrı’nın kayaları olduğunu, Yüce Tanrı’nın kurtarıcıları olduğunu anımsıyorlardı.

Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.

Oysa ağızlarıyla O’na yaltaklanıyor, Dilleriyle yalan söylüyorlardı.

Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.

[] O’na yürekten bağlı değillerdi, Antlaşmasına sadık kalmadılar.

Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.

Yine de Tanrı sevecendi, Suçlarını bağışlıyor, onları yok etmiyordu; Çok kez öfkesini tuttu, Bütün gazabını göstermedi.

Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.

Onların yalnızca insan olduğunu anımsadı, Geçip giden, dönmeyen bir rüzgar gibi.

Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.

Çölde kaç kez O’na başkaldırdılar, Issız yerlerde O’nu gücendirdiler!

Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?

Defalarca denediler Tanrı’yı, İncittiler İsrail’in Kutsalı’nı.

Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.

Anımsamadılar O’nun güçlü elini, Kendilerini düşmandan kurtardığı günü,

Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:

Mısır’da gösterdiği belirtileri, Soan bölgesinde yaptığı şaşılası işleri.

Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,

[] Mısır’ın kanallarını kana çevirdi, Sularını içemediler.

Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:

[] [] Gönderdiği at sinekleri yedi halkı, Gönderdiği kurbağalar yok etti ülkeyi.

Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;

[] Ekinlerini tırtıllara, Emeklerinin ürününü çekirgelere verdi.

Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;

[] Asmalarını doluyla, Yabanıl incir ağaçlarını iri dolu taneleriyle yok etti.

Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;

Büyükbaş hayvanlarını kırgına, Küçükbaş hayvanlarını yıldırıma teslim etti.

Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;

Üzerlerine kızgın öfkesini, Gazap, hışım, bela Ve bir alay kötülük meleği gönderdi.

Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;

Yol verdi öfkesine, Canlarını ölümden esirgemedi, Onları salgın hastalığın pençesine düşürdü.

Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;

[] Mısır’da bütün ilk doğanları, Ham’ın çadırlarında bütün ilk çocukları vurdu.

Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,

[] Kendi halkını davar gibi götürdü, Çölde onları bir sürü gibi güttü.

Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,

[] Onlara güvenlik içinde yol gösterdi, korkmadılar; Düşmanlarınıysa deniz yuttu.

Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.

[] Böylece onları kendi kutsal topraklarının sınırına, Sağ elinin kazandığı dağlık bölgeye getirdi.

Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.

[] Önlerinden ulusları kovdu, Mülk olarak topraklarını İsrail oymakları arasında bölüştürdü. Halkını konutlarına yerleştirdi.

Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.

[] Ama onlar yüce Tanrı’yı denediler, O’na başkaldırdılar, Koşullarına uymadılar.

Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.

Döneklik edip ataları gibi ihanet ettiler, Güvenilmez bir yay gibi bozuk çıktılar.

Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.

Puta taptıkları yerlerle O’nu kızdırdılar, Putlarıyla O’nu kıskandırdılar.

Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.

Tanrı bunları duyunca çok öfkelendi, İsrail’i büsbütün reddetti.

Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,

[] İnsanlar arasında kurduğu çadırı, Şilo’daki konutunu terk etti.

Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,

[] Kudretini tutsaklığa, Görkemini düşman eline teslim etti.

Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.

Halkını kılıç önüne sürdü, Öfkesini kendi halkından çıkardı.

Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.

Gençlerini ateş yuttu, Kızlarına düğün türküsü söylenmez oldu.

Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.

Kâhinleri kılıç altında öldü, Dul kadınları ağlayamadı.

Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,

O zaman Rab uykudan uyanır gibi, Şarabın rehavetinden ayılan bir yiğit gibi oldu.

Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,

Düşmanlarını püskürttü, Onları sonsuz utanca boğdu.

Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,

Tanrı Yusuf soyunu reddetti, Efrayim oymağını seçmedi;

Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.

Ancak Yahuda oymağını, Sevdiği Siyon Dağı’nı seçti.

Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,

Tapınağını doruklar gibi, Sonsuzluk için kurduğu yeryüzü gibi yaptı.

Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,

[] Kulu Davut’u seçti, Onu koyun ağılından aldı.

Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.

Halkı Yakup’u, kendi halkı İsrail’i gütmek için, Onu yavru kuzuların ardından getirdi.

Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.

Böylece Davut onlara dürüstçe çobanlık etti, Becerikli elleriyle onlara yol gösterdi.

Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.