Psalms 77

Yüksek sesle Tanrı’ya yakarıyorum, Haykırıyorum beni duysun diye.

Asaphin Psalmi, Jedutunin edestä, edelläveisaajalle. Minä huudan äänelläni Jumalaa: Jumalaa minä huudan, ja hän kuultelee minua.

Sıkıntılı günümde Rab’be yönelir, Gece hiç durmadan ellerimi açarım, Gönlüm avunmaz bir türlü.

Minun hätä-ajallani etsin minä Herraa: minun käteni on yöllä ojettu, ja ei lakkaa; sillä ei minun sieluni salli itseänsä lohduttaa.

Tanrı’yı anımsayınca inlerim, Düşündükçe içim daralır. Sela

Minä ajattelen tosin Jumalan päälle, olen kuitenkin murheissani: minä tutkin, ja henkeni on sittekin ahdistuksessa, Sela!

Açık tutuyorsun göz kapaklarımı, Sıkıntıdan konuşamıyorum.

Sinä pidät minun silmäni, että he valvovat: minä olen niin voimatoin, etten minä voi puhua.

Geçmiş günleri, Yıllar öncesini düşünüyorum.

Minä ajattelen vanhoja aikoja, entisiä vuosia:

Gece ilahilerimi anacağım, Kendi kendimle konuşacağım, İnceden inceye soracağım:

Minä muistan yöllä minun kantelettani: minä puhun sydämelleni, ja minun henkeni tutkii:

“Rab sonsuza dek mi bizi reddedecek? Lütfunu bir daha göstermeyecek mi?

Heittäneekö Jumala pois ijankaikkisesti, ja ei yhtään armoa silleen osoittane?

Sevgisi sonsuza dek mi yok oldu? Sözü geçerli değil mi artık?

Puuttuneeko hänen laupiutensa ijankaikkisesti, ja olleeko lupauksella jo loppu suvusta sukuhun?

Tanrı unuttu mu acımayı? Sevecenliğinin yerini öfke mi aldı?” Sela

Onko Jumala unohtanut olla armollinen? ja sulkenut laupiutensa vihan tähden? Sela!

Sonra kendi kendime, “İşte benim derdim bu!” dedim, “Yüceler Yücesi gücünü göstermiyor artık.”

Minä sanoin: se on minun heikkouteni; mutta Ylimmäisen oikia käsi voi kaikki muuttaa.

RAB’bin işlerini anacağım, Evet, geçmişteki harikalarını anacağım.

Sentähden minä muistan Herran töitä, ja minä ajattelen entisiä ihmeitäs,

Yaptıkları üzerinde derin derin düşüneceğim, Bütün işlerinin üzerinde dikkatle duracağım.

Ja puhun kaikista sinun töistäs, ja sanon sinun teoistas.

Ey Tanrı, yolun kutsaldır! Hangi ilah Tanrı kadar uludur?

Jumala, sinun ties on pyhä: kussa on niin väkevää Jumalaa kuin sinä Jumala?

Harikalar yaratan Tanrı sensin, Halklar arasında gücünü gösterdin.

Sinä olet se Jumala, joka ihmeitä tekee: sinä osoitit voimas kansain seassa.

Güçlü bileğinle kendi halkını, Yakup ve Yusuf oğullarını kurtardın. Sela

Sinä lunastit sinun kansas käsivarrellas, Jakobin ja Josephin lapset, Sela!

Sular seni görünce, ey Tanrı, Sular seni görünce çalkalandı, Enginler titredi.

Vedet näkivät sinun, Jumala, vedet näkivät sinun ja vapisivat, ja syvyydet pauhasivat,

Bulutlar suyunu boşalttı, Gökler gürledi, Her yanda okların uçuştu.

Paksut pilvet kaasivat vettä, pilvet jylisivät ja nuolet lensivät sekaan.

Kasırgada gürleyişin duyuldu, Şimşekler dünyayı aydınlattı, Yer titreyip sarsıldı.

Se jylisi taivaassa, ja sinun leimaukses välkkyi maan piirin päälle: maa liikkui ja värisi siitä.

Kendine denizde, Derin sularda yollar açtın, Ama ayak izlerin belli değildi.

Sinun ties oli meressä, ja sinun polkus olivat suurissa vesissä, ja ei sinun jälkiäs kenkään tuntenut.

Musa ve Harun’un eliyle Halkını bir sürü gibi güttün.

Sinä veit kansas niinkuin lammaslauman, Moseksen ja Aaronin kautta.