Psalms 22

[] Tanrım, Tanrım, beni neden terk ettin? Niçin bana yardım etmekten, Haykırışıma kulak vermekten uzak duruyorsun?

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, peurasta, jota varhain väijytään. Minun Jumalani, minun Jumalani! miksis minun hylkäsit? minä parun, vaan minun apuni on kaukana.

Ey Tanrım, gündüz sesleniyorum, yanıt vermiyorsun, Gece sesleniyorum, yine rahat yok bana.

Minun Jumalani! päivällä minä huudan, ja et sinä vastaa, ja en yölläkään vaikene.

Oysa sen kutsalsın, İsrail’in övgüleri üzerine taht kuran sensin.

Sinä olet pyhä, joka asut Israelin kiitoksessa.

Sana güvendiler atalarımız, Sana dayandılar, onları kurtardın.

Meidän isämme toivoivat sinuun: ja kuin he toivoivat, niin sinä vapahdit heitä.

Sana yakarıp kurtuldular, Sana güvendiler, aldanmadılar.

Sinua he huusivat, ja vapahdettiin: sinuun he turvasivat, ja ei tulleet häpiään.

Ama ben insan değil, toprak kurduyum, İnsanlar beni küçümsüyor, halk hor görüyor.

Mutta minä olen mato ja en ihminen, ihmisten pilkka ja kansan ylönkatse.

[] Beni gören herkes alay ediyor, Sırıtıp baş sallayarak diyorlar ki,

Kaikki, jotka minun näkevät, häpäisevät minua: he vääristelevät huuliansa ja päätänsä vääntelevät.

[] “Sırtını RAB’be dayadı, kurtarsın bakalım onu, Madem onu seviyor, yardım etsin!”

Hän valittaa Herralle, hän vapahtakoon hänen: hän auttakoon häntä, jos hän mielistyy häneen.

Oysa beni ana rahminden çıkaran, Ana kucağındayken sana güvenmeyi öğreten sensin.

Sillä sinä olet minun vetänyt ulos äitini kohdusta: sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla.

Doğuşumdan beri sana teslim edildim, Ana rahminden beri Tanrım sensin.

Sinun päälles minä olen heitetty äitini kohdusta: sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.

Benden uzak durma! Çünkü sıkıntı yanıbaşımda, Yardım edecek kimse yok.

Älä ole kaukana minusta; sillä ahdistus on läsnä, ja ei ole auttajaa,

Boğalar kuşatıyor beni, Azgın Başan boğaları sarıyor çevremi.

Suuret mullit ovat minun piirittäneet, lihavat härjät kiertäneet minun ympäri.

Kükreyerek avını parçalayan aslanlar gibi Ağızlarını açıyorlar bana.

Kitansa avasivat he minua vastaan, niinkuin raateleva ja kiljuva jalopeura.

Su gibi dökülüyorum, Bütün kemiklerim oynaklarından çıkıyor; Yüreğim balmumu gibi içimde eriyor.

Minä olen kaadettu ulos niinkuin vesi, ja luuni ovat kaikki hajoitetut: minun sydämeni on niinkuin salattu vedenvaha ruumiissani.

[] Gücüm çömlek parçası gibi kurudu, Dilim damağıma yapışıyor; Beni ölüm toprağına yatırdın.

Minun voimani on kuivettunut niinkuin kruusin muru, ja minun kieleni tarttuu suuni lakeen; ja sinä panet minun kuoleman tomuun.

Köpekler kuşatıyor beni, Kötüler sürüsü çevremi sarıyor, Ellerimi, ayaklarımı deliyorlar.

Sillä koirat ovat minun piirittäneet: julmain parvi saartain lävistänyt kuin jalopeura käteni ja jalkani.

Bütün kemiklerimi sayar oldum, Gözlerini dikmiş, bana bakıyorlar.

Minä lukisin kaikki minun luuni; mutta he katselivat ja näkivät ihastuksensa minusta.

[] Giysilerimi aralarında paylaşıyor, Elbisem için kura çekiyorlar.

He jakavat itsellensä minun vaatteeni ja heittävät hameestani arpaa.

Ama sen, ya RAB, uzak durma; Ey gücüm benim, yardımıma koş!

Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana! minun väkevyyteni, riennä avukseni!

Canımı kılıçtan, Biricik hayatımı köpeğin pençesinden kurtar!

Pelasta minun sieluni miekasta, ja ainokaiseni koirilta.

Kurtar beni aslanın ağzından, Yaban öküzlerinin boynuzundan. Yanıt ver bana!

Vapahda minua jalopeuran suusta, ja päästä minua yksisarvillisista.

[] Adını kardeşlerime duyurayım, Topluluğun ortasında sana övgüler sunayım:

Minä saarnaan sinun nimeäs veljilleni: minä ylistän sinua seurakunnassa.

Ey sizler, RAB’den korkanlar, O’na övgüler sunun! Ey Yakup soyu, O’nu yüceltin! Ey İsrail soyu, O’na saygı gösterin!

Ylistäkäät Herraa te, jotka häntä pelkäätte: koko Jakobin siemen kunnioittakoon häntä, ja kavahtakoon häntä kaikki Israelin siemen!

Çünkü O mazlumun çektiği sıkıntıyı hafife almadı, Ondan tiksinmedi, yüz çevirmedi; Kendisini yardıma çağırdığında ona kulak verdi.

Sillä ei hän hyljännyt eikä katsonut ylön köyhän raadollisuutta, eikä kääntänyt kasvojansa hänestä pois; vaan kuin se häntä huusi, kuuli hän sitä.

Övgü konum sen olacaksın büyük toplulukta, Senden korkanların önünde yerine getireceğim adaklarımı.

Sinua minä ylistän suuressa seurakunnassa: minä maksan lupaukseni heidän edessänsä, jotka häntä pelkäävät.

Yoksullar yiyip doyacak, RAB’be yönelenler O’na övgü sunacak. Sonsuza dek ömrünüz tükenmesin!

Raadolliset syövät ja ravitaan, ja jotka Herraa etsivät, pitää häntä ylistämän: teidän sydämenne pitää elämän ijankaikkisesti.

Yeryüzünün dört bucağı anımsayıp RAB’be dönecek, Ulusların bütün soyları O’nun önünde yere kapanacak.

Kaikki maailman ääret muistakaan ja kääntykään Herran tykö, ja kumartakaan sinun edessäs kaikki pakanain sukukunnat.

Çünkü egemenlik RAB’bindir, Ulusları O yönetir.

Sillä Herralta on valtakunta, ja hän vallitsee pakanoita.

Yeryüzündeki bütün zenginler doyacak Ve O’nun önünde yere kapanacak, Toprağa gidenler, Ölümlerine engel olamayanlar, Eğilecekler O’nun önünde.

Kaikki lihavat maan päällä pitää syömän ja kumartaman, hänen edessänsä polviansa notkistaman kaikki, jotka tomussa makaavat ja jotka surussansa elävät.

Gelecek kuşaklar O’na kulluk edecek, Rab yeni kuşaklara anlatılacak.

Hänen pitää saaman siemenen, joka häntä palvelee: Herrasta pitää ilmoitettaman lasten lapsiin.

O’nun kurtarışını, “Rab yaptı bunları” diyerek, Henüz doğmamış bir halka duyuracaklar.

He tulevat ja hänen vanhurskauttansa saarnaavat syntyvälle kansalle, että hän sen tekee.