Psalms 146

RAB’be övgüler sunun! Ey gönlüm, RAB’be övgüler sun.

Halleluja! Kiitä Herraa, minun sieluni.

Yaşadıkça RAB’be övgüler sunacak, Var oldukça Tanrım’a ilahiler söyleyeceğim.

Minä kiitän Herraa niinkauvan kuin minä elän, ja Jumalalleni kiitoksen veisaan, niinkauvan kuin minä täällä olen.

Önderlere, Sizi kurtaramayacak insanlara güvenmeyin.

Älkäät uskaltako päämiehiin; ihmiset he ovat, ei he voi mitään auttaa.

O son soluğunu verince toprağa döner, O gün tasarıları da biter.

Sillä ihmisen henki pitää erkaneman, ja hänen täytyy maaksi tulla jälleen: silloin ovat kaikki hänen aivoituksensa hukassa.

Ne mutlu yardımcısı Yakup’un Tanrısı olan insana, Umudu Tanrısı RAB’de olana!

Autuas on se, jonka apu Jakobin Jumala on, jonka toivo Herrassa hänen Jumalassansa on;

Yeri göğü, Denizi ve içindeki her şeyi yaratan, Sonsuza dek güvenilir olan,

Joka taivaan ja maan, meren ja kaikki, jotka niissä ovat, tehnyt on, joka totuuden pitää ijankaikkisesti;

Ezilenlerin hakkını alan, Açlara yiyecek sağlayan O’dur. RAB tutsakları özgür kılar,

Joka oikeuden saattaa niille, jotka väkivaltaa kärsivät, joka isoovaiset ravitsee. Herra kirvottaa vangitut:

Körlerin gözünü açar, İki büklüm olanları doğrultur, Doğruları sever.

Herra avaa sokian silmät: Herra nostaa kukistetut: Herra rakastaa vanhurskaita.

RAB garipleri korur, Öksüze, dul kadına yardım eder, Kötülerin yolunuysa saptırır.

Herra varjelee vieraat, ja holhoo orpoja ja leskiä, ja jumalattomain tien hajoittaa.

RAB Tanrın sonsuza dek, ey Siyon, Kuşaklar boyunca egemenlik sürecek. RAB’be övgüler sunun!

Herra on kuningas ijankaikkisesti, sinun Jumalas, Zion, suvusta sukuun, Halleluja!