Psalms 141

Seni çağırıyorum, ya RAB, yardımıma koş! Sana yakarınca sesime kulak ver!

Davidin Psalmi. Herra, minä avukseni huudan sinua: riennä minun puoleeni: ota korviis minun ääneni, koska minä sinua huudan.

[] Duam önünde yükselen buhur gibi, El açışım akşam sunusu gibi kabul görsün!

Kelvatkoon minun rukoukseni sinun edessäs niinkuin savu-uhri, minun kätteni ylennys niinkuin ehtoo-uhri.

Ya RAB, ağzıma bekçi koy, Dudaklarımın kapısını koru!

Herra, varjele minun suuni ja varjele minun huuleni.

Yüreğim kötülüğe eğilim göstermesin, Suç işleyenlerin fesadına bulaşmayayım; Onların nefis yemeklerini tatmayayım.

Älä kallista minun sydäntäni mihinkään pahuuteen, pitämään jumalatointa menoa pahointekiäin kanssa, etten minä söisi niitä, mitkä heille kelpaavat.

Doğru insan bana vursa, iyilik sayılır, Azarlasa, başa sürülen yağ gibidir, Başım reddetmez onu. Çünkü duam hep kötülere karşıdır.

Vanhurskas lyökään minua ystävällisesti, ja nuhdelkaan minua, se olkoon niinkuin öljy minun pääni päällä; sillä minä vielä rukoilen heidän pahuuttansa vastaan.

Önderleri kayalardan aşağı atılınca, Dinleyecekler tatlı sözlerimi.

Heidän opettajansa sysättäköön kiveen, niin sitte kuullaan minun opetukseni suloiseksi.

Sabanla sürülüp yarılmış toprak gibi, Saçılmış kemiklerimiz ölüler diyarının ağzına.

Meidän luumme ovat hajoitetut haudan reunalle, niinkuin joku maan repis ja kaivais.

Ancak gözlerim sende, ey Egemen RAB, Sana sığınıyorum, beni savunmasız bırakma!

Sillä sinua, Herra, Herra, minun silmäni katsovat: minä uskallan sinuun, älä minun sieluani hylkää.

Koru beni kurdukları tuzaktan, Suç işleyenlerin kapanlarından.

Varjele minua siitä paulasta, jonka he asettivat eteeni, ja pahointekiäin ansasta.

Ben güvenlik içinde geçip giderken, Kendi ağlarına düşsün kötüler.

Jumalattomat lankeevat toinen toisensa kanssa omiin verkkoihinsa, siihenasti kuin minä pääsen ohitse.