Psalms 14

[] Akılsız içinden, “Tanrı yok!” der. İnsanlar bozuldu, iğrençlik aldı yürüdü, İyilik eden yok.

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Tyhmät sanovat sydämessänsä: ei Jumalaa olekaan; ei he mitään kelpaa, ja ovat ilkiät menoissansa; ei ole joka hyvää tekee.

RAB göklerden bakar oldu insanlara, Akıllı, Tanrı’yı arayan biri var mı diye.

Herra katsoi taivaasta ihmisten lapsia, nähdäksensä, jos joku ymmärtäis eli etsis Jumalaa.

Hepsi saptı, Tümü yozlaştı, İyilik eden yok, Bir kişi bile!

Mutta he ovat kaikki poikenneet pois, ja kaikki ovat kelvottomat: ei ole yksikään, joka hyvää tekee, ei ainoakaan.

Suç işleyenlerin hiçbiri görmüyor mu? Halkımı ekmek yer gibi yiyor, RAB’be yakarmıyorlar.

Eikö siis kenkään pahointekiöistä sitä havaitse? jotka minun kansaani syövät niinkuin he söisivät leipää; vaan ei he rukoile Herraa.

Dehşete düşecekler yeryüzünde, Çünkü Tanrı doğruların yanındadır.

Siellä he kovin pelkäsivät; sillä Jumala on läsnä vanhurskasten sukua.

Mazlumun tasarılarını boşa çıkarırdınız, Ama RAB onun sığınağıdır.

Te häpäisette köyhän neuvon; mutta Jumala on hänen turvansa.

Keşke İsrail’in kurtuluşu Siyon’dan gelse! RAB halkını eski gönencine kavuşturunca, Yakup soyu sevinecek, İsrail halkı coşacak.

Oi jos apu tulis Israelille Zionista! sillä koska Herra päästää vangitun kansansa, niin Jakob iloitsee ja Israel riemuitsee.