Psalms 139

Ya RAB, sınayıp tanıdın beni.

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Herra! sinä tutkit minua, ja tunnet minun.

Oturup kalkışımı bilirsin, Niyetimi uzaktan anlarsın.

Joko minä istun eli nousen, niin sinä sen tiedät: sinä ymmärrät taampaa ajatukseni.

Gittiğim yolu, yattığım yeri inceden inceye elersin, Bütün yaptıklarımdan haberin var.

Joko minä käyn eli makaan, niin sinä olet ympärilläni, ja näet kaikki tieni.

Daha sözü ağzıma almadan, Söyleyeceğim her şeyi bilirsin, ya RAB.

Sillä katso, ei ole sanaakaan kieleni päällä, joita et sinä Herra kaikkia tiedä.

Beni çepeçevre kuşattın, Elini üzerime koydun.

Sinä olet tehnyt jälkimäiseni ja ensimäiseni, ja pidät sinun kätes minun päälläni.

Kaldıramam böylesi bir bilgiyi, Başa çıkamam, erişemem.

Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen ja ylen korkia, etten minä voi sitä käsittää.

Nereye gidebilirim senin Ruhun’dan, Nereye kaçabilirim huzurundan?

Kuhunka minä menen sinun hengestäs? ja kuhunka minä sinun kasvois edestä pakenen?

Göklere çıksam, oradasın, Ölüler diyarına yatak sersem, yine oradasın.

Jos minä astuisin ylös taivaaseen, niin sinä siellä olet: jos minä vuoteeni helvetissä rakentaisin, katso, sinä myös siellä olet.

Seherin kanatlarını alıp uçsam, Denizin ötesine konsam,

Jos minä ottaisin aamuruskon siivet, ja asuisin meren äärissä,

Orada bile elin yol gösterir bana, Sağ elin tutar beni.

Niin sinun kätes sielläkin minua johdattais, ja sinun oikia kätes pitäis minun.

Desem ki, “Karanlık beni kaplasın, Çevremdeki aydınlık geceye dönsün.”

Jos minä sanoisin: pimeys kuitenkin peittää minun, niin on myös yö valkeus minun ympärilläni.

Karanlık bile karanlık sayılmaz senin için, Gece, gündüz gibi ışıldar, Karanlıkla aydınlık birdir senin için.

Sillä ei pimeys sinun edessäs pimitä, ja yö valistaa niinkuin päivä; pimeys on niinkuin valkeus.

İç varlığımı sen yarattın, Annemin rahminde beni sen ördün.

Sinun hallussas ovat minun munaskuuni: sinä peitit minun äitini kohdussa.

Sana övgüler sunarım, Çünkü müthiş ve harika yaratılmışım. Ne harika işlerin var! Bunu çok iyi bilirim.

Minä kiitän sinua sen edestä, että minä niin aivan ihmeellisesti tehty olen: ihmeelliset ovat sinun tekos, ja sen minun sieluni kyllä tietää.

Gizli yerde yaratıldığımda, Yerin derinliklerinde örüldüğümde, Bedenim senden gizli değildi.

Ei minun luuni olleet sinulta salatut, kuin minä siinä salaisesti tehty olin, kuin minä maan sisällä niin taitavasti koottu olin.

Henüz döl yatağındayken gözlerin gördü beni; Bana ayrılan günlerin hiçbiri gelmeden, Hepsi senin kitabına yazılmıştı.

Sinun silmäs näkivät minun, kuin en vielä valmistettu ollut, ja kaikki päivät sinun kirjaas olivat kirjoitetut, jotka vielä oleman piti, joista ei yksikään silloin vielä tullut ollut.

Hakkımdaki düşüncelerin ne değerli, ey Tanrı, Sayıları ne çok!

Mutta kuinka kalliit ovat minun edessäni, Jumala, sinun ajatukses? kuinka suuri on heidän lukunsa?

Kum tanelerinden fazladır saymaya kalksam. Uyanıyorum, hâlâ seninleyim.

Jos minä heitä lukisin, niin ne olisivat usiammat kuin santa: kuin minä herään, olen minä vielä tykönäs.

Ey Tanrı, keşke kötüleri öldürsen! Ey eli kanlı insanlar, uzaklaşın benden!

Jumala, jospa tappaisit jumalattomat, ja verikoirat minusta poikkeisivat.

Çünkü senin için kötü konuşuyorlar, Adını kötüye kullanıyor düşmanların.

Sillä he puhuvat sinusta häpiällisesti, ja sinun vihollises turhaan lausuvat (sinun nimes).

Ya RAB, nasıl tiksinmem senden tiksinenlerden? Nasıl iğrenmem sana başkaldıranlardan?

Herra, minä tosin vihaan niitä, jotka sinua vihaavat, ja minä närkästyn heistä, jotka karkaavat sinua vastaan.

Onlardan tümüyle nefret ediyor, Onları düşman sayıyorum.

Täydestä todesta minä heitä vihaan; sentähden ovat he minulle viholliset.

Ey Tanrı, yokla beni, tanı yüreğimi, Sına beni, öğren kaygılarımı.

Tutki minua, Jumala, ja koettele sydämeni: kiusaa minua, ja ymmärrä, kuinka minä ajattelen.

Bak, seni gücendiren bir yönüm var mı, Öncülük et bana sonsuz yaşam yolunda!

Ja katsos, jos minä pahalla tiellä lienen, niin saata minua ijankaikkiselle tielle.