Psalms 120

Sıkıntıya düşünce RAB’be seslendim; Yanıtladı beni.

Veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä huudan Herraa minun tuskissani, ja hän kuulee minun rukoukseni.

Ya RAB, kurtar canımı yalancı dudaklardan, Aldatıcı dillerden!

Herra, pelasta minun sieluni valhettelevista suista ja vääristä kielistä?

Ey aldatıcı dil, RAB ne verecek sana, Daha ne verecek?

Mitä väärä kieli taitaa sinulle tehdä? ja mitä se taitaa toimittaa?

Yiğidin sivri oklarıyla Retem çalısından alevli korlar!

Se on niinkuin väkevän terävät nuolet, niinkuin tuli katajissa.

Vay bana, Meşek’te garip kaldım sanki, Kedar çadırları arasında oturdum.

Voi minua, että minä olen muukalainen Mesekin seassa! minun täytyy asua Kedarin majain seassa.

Fazla kaldım Barıştan nefret edenler arasında.

Se tulee minun sielulleni ikäväksi, asua niiden tykönä, jotka rauhaa vihaavat.

Ben barış yanlısıyım, Ama söze başladığımda, Onlar savaşa kalkıyor!

Minä pidän rauhan, mutta kuin minä puhun, niin he sodan nostavat.