Psalms 116

RAB’bi seviyorum, Çünkü O feryadımı duyar.

Sitä minä rakastan, että Herra kuulee minun rukoukseni äänen;

Bana kulak verdiği için, Yaşadığım sürece O’na sesleneceğim.

Että hän korvansa kallistaa minun puoleeni; sentähden minä avukseni huudan häntä elinaikanani.

Ölüm iplerine dolaşmıştım, Ölüler diyarının kâbusu yakama yapışmıştı, Sıkıntıya, acıya gömülmüştüm.

Kuoleman paulat ovat minun piirittäneet, ja helvetin ahdistukset ovat minun löytäneet: minä tulin vaivaan ja tuskaan.

O zaman RAB’bi adıyla çağırdım, “Aman, ya RAB, kurtar canımı!” dedim.

Mutta minä avukseni huudan Herran nimeä: o Herra, pelasta minun sieluni!

RAB lütufkâr ve adildir, Sevecendir Tanrımız.

Herra on armollinen ja vanhurskas, ja meidän Jumalamme on laupias.

RAB saf insanları korur, Tükendiğim zaman beni kurtardı.

Herra kätkee yksinkertaiset: kuin minä olin kovin vaivattu, niin hän minua autti.

Ey canım, yine huzura kavuş, Çünkü RAB sana iyilik etti.

Palaja taas, minun sieluni, sinun lepoos; sillä Herra tekee hyvästi sinulle.

Sen, ya RAB, canımı ölümden, Gözlerimi yaştan, Ayaklarımı sürçmekten kurtardın.

Sillä sinä olet sieluni temmannut pois kuolemasta, silmäni kyynelistä, jalkani kompastuksesta.

Yaşayanların diyarında, RAB’bin huzurunda yürüyeceğim.

Minä vaellan Herran edessä eläväin maassa.

[] İman ettim, “Büyük acı çekiyorum” dediğim zaman bile.

Minä uskon, sentähden minä puhun; mutta minä sangen vaivataan.

Şaşkınlık içinde, “Bütün insanlar yalancı” dedim.

Minä sanoin hämmästyksessä: kaikki ihmiset ovat valehteliat.

Ne karşılık verebilirim RAB’be, Bana yaptığı onca iyilik için?

Kuinka minä maksan Herralle kaikki hänen hyvät tekonsa, jotka hän minulle teki?

Kurtuluş sunusu olarak kadeh kaldırıp RAB’bi adıyla çağıracağım.

Minä otan sen autuaallisen kalkin, ja saarnaan Herran nimeä.

Bütün halkının önünde, RAB’be adadıklarımı yerine getireceğim.

Minä maksan lupaukseni Herralle kaiken hänen kansansa edessä.

RAB’bin gözünde değerlidir Sadık kullarının ölümü.

Hänen pyhäinsä kuolema on kallis Herran edessä.

Ya RAB, ben gerçekten senin kulunum; Kulun, hizmetçinin oğluyum, Sen çözdün bağlarımı.

O Herra! minä olen sinun palvelias, minä olen sinun palvelias, sinun piikas poika: sinä olet minun siteeni vallallensa päästänyt.

Ya RAB, seni adınla çağırıp Şükran kurbanı sunacağım.

Minä uhraan sinulle kiitosuhria, ja Herran nimeä saarnaan.

RAB’be adadıklarımı yerine getireceğim Bütün halkının önünde,

Minä maksan Herralle lupaukseni kaiken hänen kansansa edessä,

RAB’bin Tapınağı’nın avlularında, Senin orta yerinde, ey Yeruşalim! RAB’be övgüler sunun!

Herran huoneen esikartanoissa, keskellä sinua, Jerusalem. Halleluja!