Psalms 112

Övgüler sunun RAB’be! Ne mutlu RAB’den korkan insana, O’nun buyruklarından büyük zevk alana!

Halleluja! Autuas on, joka pelkää Herraa: joka hänen käskyjänsä sangen himoitsee.

Soyu yeryüzünde güç kazanacak, Doğruların kuşağı kutsanacak.

Hänen siemenensä on valtias maan päällä: hurskasten suku pitää siunatuksi tuleman.

Bolluk ve zenginlik eksilmez evinden, Sonsuza dek sürer doğruluğu.

Rikkaus ja runsaus on hänen huoneessansa, ja hänen vanhurskautensa pysyy ijankaikkisesti.

Karanlıkta ışık doğar dürüstler için, Lütfeden, sevecen, doğru insanlar için.

Hurskaille koittaa valkeus pimeässä, armolliselta, laupiaalta ja vanhurskaalta.

Ne mutlu eli açık olan, ödünç veren, İşlerini adaletle yürüten insana!

Hyvä ihminen on laupias ja mielellänsä lainaa, ja toimittaa asiansa toimellisesti.

Asla sarsılmaz, Sonsuza dek anılır doğru insan.

Sillä hän pysyy ijankaikkisesti: ei vanhurskas ikänä unhoteta.

Kötü haberden korkmaz, Yüreği sarsılmaz, RAB’be güvenir.

Koska rangaistus tulee, niin ei hän pelkää: hänen sydämensä uskaltaa lujasti Herran päälle.

Gözü pektir, korku nedir bilmez, Sonunda düşmanlarının yenilgisini görür.

Hänen sydämensä on vahvistettu ja ei pelkää, siihenasti kuin hän näkee ilonsa vihollisistansa.

[] Armağanlar dağıttı, yoksullara verdi; Doğruluğu sonsuza dek kalıcıdır, Gücü ve saygınlığı artar.

Hän jakaa ja antaa vaivaisille: hänen vanhurskautensa pysyy ijankaikkisesti: hänen sarvensa korotetaan kunnialla.

Kötü kişi bunu görünce kudurur, Dişlerini gıcırdatır, kendi kendini yer, bitirir. Kötülerin dileği boşa çıkar.

Jumalatoin näkee sen ja närkästyy: hän pureskelee hampaitansa ja nääntyy; sillä mitä jumalattomat halajavat, se tyhjäksi tulee.