1. Home
  2. Pair
  3. TurNTB
  4. FinBiblia
  5. Ps.109

Psalms 109

109:1
Ey övgüler sunduğum Tanrı, Sessiz kalma!
Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Jumala, minun kiitokseni, älä vaikene.
109:2
Çünkü kötüler, yalancılar Bana karşı ağzını açtı, Karalıyorlar beni.
Sillä he ovat jumalattoman ja pettäväisen suunsa avanneet minua vastaan: he puhuvat minun kanssani viekkaalla kielellä,
109:3
Nefret dolu sözlerle beni kuşatıp Yok yere bana savaş açtılar.
Ja myrkyllisillä sanoilla ovat he minun piirittäneet, ja sotivat minua vastaan ilman syytä.
109:4
Sevgime karşılık bana düşman oldular, Bense dua etmekteyim.
Että minä heitä rakastan, ovat he minua vastaan; mutta minä rukoilen.
109:5
İyiliğime kötülük, Sevgime nefretle karşılık verdiler.
He osoittavat minulle pahaa hyvän edestä ja vihaa rakkauden edestä.
109:6
Kötü bir adam koy düşmanın başına, Sağında onu suçlayan biri dursun!
Aseta jumalattomat hänen päällensä, ja perkele seisokaan hänen oikialla kädellänsä.
109:7
Yargılanınca suçlu çıksın, Duası bile günah sayılsın!
Koska hän tuomitaan, niin lähtekään siitä ulos jumalattomana, ja hänen rukouksensa olkoon synti.
109:8
[] Ömrü kısa olsun, Görevini bir başkası üstlensin!
Olkoon hänen päivänsä harvat, ja hänen virkansa ottakoon toinen.
109:9
Çocukları öksüz, Karısı dul kalsın!
Hänen lapsensa olkoon orvot, ja hänen emäntänsä leski.
109:10
Çocukları avare gezip dilensin, Yıkık evlerinden uzakta yiyecek arasın!
Käykään hänen lapsensa kulkiana, ja kerjätkään, ja etsikään elatuksensa köyhyydessänsä.
109:11
Bütün malları tefecinin ağına düşsün, Emeğini yabancılar yağmalasın!
Kaikki mitä hänellä on, korkorahainen ottakoon, ja muukalaiset repikään hänen hyvyytensä.
109:12
Kimse ona sevgi göstermesin, Öksüzlerine acıyan olmasın!
Älköön kenkään hänelle hyvää tehkö, eikä yksikään armahtako hänen orpojansa.
109:13
Soyu kurusun, Bir kuşak sonra adı silinsin!
Hänen sukunsa olkoon hävitetty: heidän nimensä olkoon toisessa polvessa pyyhitty pois.
109:14
Atalarının suçları RAB’bin önünde anılsın, Annesinin günahı silinmesin!
Hänen isäinsä pahat teot tulkaan muistoksi Herran edessä, ja hänen äitinsä synti ei pidä pyyhittämän pois.
109:15
Günahları hep RAB’bin önünde dursun, RAB anılarını yok etsin yeryüzünden!
Olkoon ne alati Herran kasvoin edessä, ja hukkukoon heidän muistonsa maan päältä,
109:16
Çünkü düşmanım sevgi göstermeyi düşünmedi, Ölesiye baskı yaptı mazluma, yoksula, Yüreği kırık insana.
Ettei hänellä ensinkään laupiutta ollut, vaan vainosi raadollista ja köyhää, ja murheellista tappaaksensa.
109:17
Sevdiği lanet başına gelsin! Madem kutsamaktan hoşlanmıyor, Uzak olsun ondan kutsamak!
Ja hän tahtoi kirousta, sen myös pitää hänelle tuleman: ei hän tahtonut siunausta, sen pitää myös hänestä kauvas erkaneman.
109:18
Laneti bir giysi gibi giydi, Su gibi içine, yağ gibi kemiklerine işlesin lanet!
Ja hän puki kirouksen päällensä niinkuin paitansa ja se meni hänen sisällyksiinsä niinkuin vesi, ja hänen luihinsa niinkuin öljy.
109:19
Bir giysi gibi onu örtünsün, Bir kuşak gibi hep onu sarsın!
Se olkoon hänelle niinkuin vaate, jolla hän itsensä verhottaa, ja niinkuin vyö, jolla hän aina itsensä vyöttää.
109:20
Düşmanlarıma, beni kötüleyenlere, RAB böyle karşılık versin!
Aivan näin tapahtukoon heille Herralta, jotka ovat minua vastaan, ja puhuvat pahoin minun sieluani vastaan.
109:21
Ama sen, ey Egemen RAB, Adın uğruna bana ilgi göster; Kurtar beni, iyiliğin, sevgin uğruna!
Mutta sinä, Herra, Herra, tee minun kanssani sinun nimes tähden; sillä sinun armos on hyvä, pelasta minua.
109:22
Çünkü düşkün ve yoksulum, Yüreğim yaralı içimde.
Sillä minä olen köyhä ja raadollinen: minun sydämeni on särjetty minussa.
109:23
Batan güneş gibi geçip gidiyorum, Çekirge gibi silkilip atılıyorum.
Minä menen pois niinkuin varjo, koska se kulkee pois, ja pudistetaan ulos niinkuin kaskaat.
109:24
Dizlerim titriyor oruç tutmaktan; Bir deri bir kemiğe döndüm.
Minun polveni ovat heikoksi tulleet paastosta, ja minun lihani on laihtunut lihavuudesta.
109:25
[] Düşmanlarıma yüzkarası oldum; Beni görünce kafalarını sallıyorlar!
Ja minun täytyy olla heidän pilkkansa: koska he minun näkevät, niin he päätänsä pudistavat.
109:26
Yardım et bana, ya RAB Tanrım; Kurtar beni sevgin uğruna!
Auta minua, Herra minun Jumalani: auta minua sinun armos perästä,
109:27
Bilsinler bu işte senin elin olduğunu, Bunu senin yaptığını, ya RAB!
Että he tuntisivat sen sinun kädekses, ja että sinä Herra sen teet.
109:28
Varsın lanet etsin onlar, sen kutsa beni, Bana saldıranlar utanacak, Ben kulunsa sevineceğim.
Koska he sadattavat, niin siunaa sinä: koska he karkaavat minua vastaan, niin tulkoon he häpiään, mutta sinun palvelias iloitkaan.
109:29
Rezilliğe bürünsün beni suçlayanlar, Kaftan giyer gibi utançlarıyla örtünsünler!
Olkoon minun vainolliseni häväistyksellä puetut, ja olkoon häpiällänsä verhotetut niinkuin hameella.
109:30
RAB’be çok şükredeceğim, Kalabalığın arasında O’na övgüler dizeceğim;
Minä kiitän suuresti Herraa suullani, ja ylistän häntä monen seassa.
109:31
Çünkü O yoksulun sağında durur, Onu yargılayanlardan kurtarmak için.
Sillä hän seisoo köyhän oikialla kädellä, auttamassa häntä niistä, jotka hänen sieluansa tuomitsevat.

© bibleglot.com