Proverbs 9

Bilgelik kendi evini yaptı, Yedi direğini yonttu.

Viisaus rakensi huoneensa, ja vuoli siihen seitsemän patsasta,

Hayvanlarını kesti, Şarabını hazırlayıp sofrasını kurdu.

Ja teurasti teuraansa, sekoitti viinansa ja valmisti pöytänsä,

Kentin en yüksek noktalarına gönderdiği Hizmetçileri aracılığıyla herkesi çağırıyor:

Ja lähetti piikansa, korkeista kaupungin saleista kutsumaan:

“Kim safsa buraya gelsin” diyor. Sağduyudan yoksun olanlara da, “Gelin, yiyeceklerimi yiyin, Hazırladığım şaraptan için” diyor.

Joka tyhmä on, hän tulkaan tänne; ja hulluille sanoi hän:

“Kim safsa buraya gelsin” diyor. Sağduyudan yoksun olanlara da, “Gelin, yiyeceklerimi yiyin, Hazırladığım şaraptan için” diyor.

Tulkaat ja syökäät minun leivästäni, ja juokaat viinaa, jonka minä sekoitin.

“Saflığı bırakın da yaşayın, Aklın yolunu izleyin.

Hyljätkää hullu meno, niin te saatte elää, ja käykää ymmärryksen tiellä.

“Alaycıyı paylayan aşağılanmayı hak eder, Kötü kişiyi azarlayan hakarete uğrar.

Joka pilkkaajaa kurittaa, hän saa häpiän, ja joka jumalatointa nuhtelee, hän häväistään.

Alaycıyı azarlama, yoksa senden nefret eder. Bilge kişiyi azarlarsan, seni sever.

Älä rankaise pilkkaajaa, ettei hän sinua vihaisi: nuhtele viisasta, ja hän rakastaa sinua.

Bilge kişiyi eğitirsen Daha bilge olur, Doğru kişiye öğretirsen bilgisini artırır.

Anna viisaalle, niin hän viisaammaksi tulee: opeta vanhurskasta, niin hän opissaan etenee.

[] RAB korkusudur bilgeliğin temeli. Akıl Kutsal Olan’ı tanımaktır.

Viisauden alku on Herran pelko, ja pyhäin tieto on ymmärrys.

Benim sayemde günlerin çoğalacak, Ömrüne yıllar katılacak.

Sillä minun kauttani sinun päiväs enennetään, ja ikäs vuodet lisätään.

Bilgeysen, bilgeliğinin yararı sanadır, Alaycı olursan acısını yalnız sen çekersin.”

Jos sinä olet viisas, niin sinä itselles viisas olet; mutta jos sinä olet pilkkaaja, niin sinä itse sen kannat.

Akılsız kadın yaygaracı Ve saftır, hiçbir şey bilmez.

Hullu, huikentelevainen vaimo, mieletöin ei tiedä mitään,

Evinin kapısında, Kentin en yüksek yerinde bir iskemleye oturur; Yoldan geçenleri, Kendi yollarından gidenleri çağırmak için,

Istuu huoneensa ovella, korkialla istuimella, ylimmäisessä siassa kaupungissa,

Evinin kapısında, Kentin en yüksek yerinde bir iskemleye oturur; Yoldan geçenleri, Kendi yollarından gidenleri çağırmak için,

Että hän houkuttelis kaikkia, jotka siitä käyvät ohitse, ja tietänsä vaeltavat:

“Kim safsa buraya gelsin” der. Sağduyudan yoksun olanlara da,

Se joka tyhmä on, hän tulkoon tänne; ja hullulle sanoo hän:

“Çalıntı su tatlı, Gizlice yenen yemek lezzetlidir” der.

Varastettu vesi on makia, ja salattu leipä suloinen;

Ne var ki, evine girenler ölüme gittiklerini, Ona konuk olanlar Ölüler diyarının dibine indiklerini bilmezler.

Vaan ei hän tiedä, että siellä kuolleet ovat: hänen vieraansa ovat helvetin syvyydessä.