Proverbs 5

Oğlum, bilgeliğime dikkat et, Akıllıca sözlerime kulak ver.

Poikani, ota vaari viisaudestani: kallista korvas oppiini,

Böylelikle her zaman sağgörülü olur, Dudaklarınla bilgiyi korursun.

Ettäs pitäisit hyvän neuvon, ja sinun huules pitäis toimen.

Zina eden kadının bal damlar dudaklarından, Ağzı daha yumuşaktır zeytinyağından.

Sillä porton huulet ovat niin kuin mesileipä, ja hänen kitansa liukkaampi kuin öljy;

Ama sonu pelinotu kadar acı, İki ağızlı kılıç kadar keskindir.

Mutta viimeiseltä karvas kuin koiruoho, ja terävä kuin kaksiteräinen miekka.

Ayakları ölüme gider, Adımları ölüler diyarına ulaşır.

Hänen jalkansa menevät alas kuolemaan, ja hänen askeleensa joutuvat helvettiin.

Yaşama giden yolu hiç düşünmez, Yolları dolaşıktır, ama farkında değil.

Ei hän käy kohdastansa elämän tielle: huikentelevaiset ovat hänen astumisensa, niin ettei hän tiedä, kuhunka hän menee.

Oğlum, şimdi beni dinle, Ağzımdan çıkan sözlerden ayrılma.

Niin kuulkaat nyt minua, lapseni, ja älkäät poiketko minun puheistani.

Öyle kadınlardan uzak dur, Yaklaşma evinin kapısına.

Olkoon sinun ties kaukana hänestä, ja älä lähesty hänen hänen huoneensa ovea,

Yoksa onurunu başkalarına, Yıllarını bir gaddara kaptırırsın.

Ettes antaisi kunniaas muukalaisille, ja vuosias julmille;

Varını yoğunu yer bitirir yabancılar, Emeğin başka birinin evini bayındır kılar.

Ettei muukalaiset ravittaisi sinun varastas, ja sinun työs olis toisen huoneessa,

Ah çekip inlersin ömrünün son günlerinde, Etin, bedenin tükendiğinde.

Ja sinä viimein huokaisit, koska elämäs ja hyvyytes tuhlannut olet,

“Eğitilmekten neden bu kadar nefret ettim, Yüreğim uyarıları neden önemsemedi?” dersin.

Ja sanoisit: voi! kuinka minä olen vihannut hyvää neuvoa, ja sydämeni on hyljännyt kurituksen!

“Öğretmenlerimin sözünü dinlemedim, Beni eğitenlere kulak vermedim.

Ja en kuullut opettajani ääntä, enkä kallistanut korvaani opettajaini puoleen!

Halkın ve topluluğun arasında Tam bir yıkımın eşiğine gelmişim.”

Minä olen lähes kaikkeen pahuuteen joutunut, kaiken kansan ja seurakunnan keskellä.

Suyu kendi sarnıcından, Kendi kuyunun kaynağından iç.

Juo vettä kaivostas, ja mitä lähteestäs vuotaa.

Pınarların sokakları, Akarsuların meydanları mı sulamalı?

Anna luontolähtees vuotaa ulos, ja vesiojas kujille.

Yalnız senin olsun onlar, Paylaşma yabancılarla.

Mutta pidä ne yksinäs, ja ei yksikään muukalainen sinun kanssas.

Çeşmen bereketli olsun Ve gençken evlendiğin karınla mutlu ol.

Sinun kaivos olkoon siunattu, ja iloitse nuoruutes vaimosta.

Sevimli bir geyik, zarif bir ceylan gibi, Hep seni doyursun memeleri. Aşkıyla sürekli coş.

Se on suloinen niinkuin naaras hirvi, ja otollinen niinkuin metsävuohi: hänen rakkautensa sinua aina ravitkoon; ja iloita itseäs aina hänen rakkaudestansa.

Oğlum, neden ahlaksız bir kadınla coşasın, Neden başka birinin karısını koynuna alasın?

Poikani, miksis annat muukalaisen sinuas pettää, ja halajat vierasta syliä?

RAB insanın tuttuğu yolu gözler, Attığı her adımı denetler.

Sillä Herran edessä ovat kaikkien ihmisten tiet, ja hän tutkii kaikki heidän askeleensa.

Kötü kişiyi kendi suçları ele verecek, Günahının kemendi kıskıvrak bağlayacak onu.

Jumalattoman vääryys käsittää hänen, ja hänen syntinsä paulat ottavat hänet kiinni.

Aşırı ahmaklığı onu yoldan çıkaracak, Terbiyeyi umursamadığı için ölecek.

Hänen pitää kuoleman, ettei hän antanut opettaa itsiänsä, ja suuressa tyhmyydessänsä tulee hän petetyksi.