Proverbs 31

Massa Kralı Lemuel’in sözleri, Annesinin ona öğrettikleri:
Kuningas Lemuelin sanat: oppi, jonka hänen äitinsä hänelle opetti:
“Oğlum, rahmimin ürünü, ne diyeyim? Adaklarımın yanıtı oğlum, ne diyeyim?
Ah minun poikani, ah minun kohtuni poika, ah minun toivottu poikani!
Gücünü kadınlara, Gençliğini kralları mahvedenlere kaptırma!
Älä anna vaimon saada tavaraas, ja älä käy niillä retkillä, joissa kuninkaat turmeltuvat.
“Şarap içmek krallara yakışmaz, ey Lemuel, Krallara yakışmaz! İçkiyi özlemek hükümdarlara yaraşmaz.
Ei kuningasten, o Lemuel, ei sovi kuningasten viinaa juoda, eli ruhtinasten väkeviä juotavia,
Çünkü içince kuralları unutur, Mazlumun hakkını yerler.
Ettei he joisi, ja oikeutta unohtaisi, ja vääntelisi köyhäin asiaa.
İçkiyi çaresize, Şarabı kaygı çekene verin.
Antakaat väkeviä juotavia niille, jotka hukkumallnsa ovat, ja viinaa murheellisille sieluille,
İçsin ki yoksulluğunu unutsun, Artık sefaletini anmasın.
Että he joisivat, ja unohtaisivat ahdistuksensa, ja ei enää johdattaisi mieleensä viheliäisyyttänsä.
Ağzını hakkını savunamayan için, Kimsesizin davasını gütmek için aç.
Avaa suus mykän edessä, ja auta hyljättyin asiaa.
Ağzını aç ve adaletle yargıla, Mazlumun, yoksulun hakkını savun.”
Avaa suus, ja tuomitse oikein, ja pelasta vaivainen ja köyhä.
Erdemli kadını kim bulabilir? Onun değeri mücevherden çok üstündür.
Joka toimellisen vaimon löytää, se on kalliimpi kuin kaikkein kallimmat päärlyt:
Kocası ona yürekten güvenir Ve kazancı eksilmez.
Hänen miehensä sydän uskaltaa häneen: hänen elatuksensa ei puutu häneltä.
Kadın ona kötülükle değil, Yaşamı boyunca iyilikle karşılık verir.
Hän tekee hänelle hyvää ja ei pahaa kaikkena elinaikanansa.
Yün, keten bulur, Zevkle elleriyle işler.
Hän harjoittaa itsensä villoissa ja pellavissa, ja tekee mielellänsä työtä käsillänsä.
Ticaret gemileri gibidir, Yiyeceğini uzaktan getirir.
Hän on niinkuin kauppamiehen haaksi, joka elatuksensa tuo kaukaa.
Gün ağarmadan kalkar, Ev halkına yiyecek, hizmetçilerine paylarını verir.
Hän nousee yöllä, ja antaa perheellensä ruokaa, ja piioillensa heidän osansa.
Bir tarlayı gözüne kestirip satın alır, El emeğiyle kazandığı parayla bağ diker.
Hän pyytää peltoa ja saa sen, ja istutaa viinapuita kättensä hedelmästä.
Giyinip kollarını sıvar, Canla başla çalışır.
Hän vyöttää kupeensa väkevydellä, ja vahvistaa käsivartensa.
Ticaretinin kârlı olduğunu bilir, Çırası gece boyunca yanar.
Hän näkee askareensa hyödylliseksi: hänen kynttiläänsä ei sammuteta yöllä.
Eliyle örekeyi tutar, Avucunda iği tutar.
Hän ojentaa kätensä rukkiin, ja tarttuu sormillansa kehrävarteen.
Mazluma kollarını açar, Yoksula elini uzatır.
Hän kohottaa kätensä köyhille, ja ojentaa kätensä tarvitseville.
Kar yağınca ev halkı için kaygılanmaz, Çünkü hepsinin iki kat giysisi vardır.
Ei hän pelkää lunta huoneessansa; sillä kaikella hänen perheellänsä ovat kaksinkertaiset vaatteet.
Yatak örtüleri dokur, Kendi giysileri ince mor ketendendir.
Hän tekee itsellensä makausvaatteita: valkia kallis liina ja purppura ovat hänen pukunsa.
Kocası ülkenin ileri gelenleriyle oturup kalkar, Kent kurulunda iyi tanınır.
Hänen miehensä on tuttu porteissa, istuissansa maan vanhimpain tykönä.
Kadın diktiği keten giysilerle Ördüğü kuşakları tüccara satar.
Hän tekee kallista liinaa ja myy sitä, ja antaa vyön kauppaajalle.
Güç ve onurla kuşanmıştır, Geleceğe güvenle bakar.
Väkevyys ja kunnia on hänen pukunsa, ja hän nauraa seuraavaiselle ajalle.
Ağzından bilgelik akar, Dili iyilik öğütler.
Hän avaa suunsa viisaudessa, ja hänen kielensä on suloinen oppi.
Ev halkının işlerini yönetir, Tembellik nedir bilmez.
Hän katselee kurkistellen, kuinka hänen huoneessansa kaikki asiat ovat, ja ei syö laiskuudessa leipäänsä.
Çocukları önünde ayağa kalkıp onu kutlar, Kocası onu över.
Hänen poikansa tulevat ja ylistävät häntä autuaaksi: hänen miehensä kiittää häntä sanoen:
“Soylu işler yapan çok kadın var, Ama sen hepsinden üstünsün” der.
Moni tytär käyttää itsensä kauniisti; mutta sinä käyt ylitse heidän kaikkein.
Çekicilik aldatıcı, güzellik boştur; Ama RAB’be saygılı kadın övülmeye layıktır.
Otollinen olla on petollisuus, ihana olla on turha; vaan vaimo, joka Herraa pelkää, ylistetään.
Ellerinin hak ettiğini verin kendisine, Yaptıkları için kent kurulunda övülsün.
Antakaat hänelle kättensä hedelmästä, ja hänen kättensä työt kiittäkään häntä porteissa.