Proverbs 14

Bilge kadın evini yapar, Ahmak kadın evini kendi eliyle yıkar.

Viisas vaimo rakentaa huoneensa, vaan hullu kukistaa sen teollansa.

Doğru yolda yürüyen, RAB’den korkar, Yoldan sapan, RAB’bi hor görür.

Joka vaeltaa oikiaa tietä, se pelkää Herraa; mutta se, joka poikkee pois tieltänsä, ylönkatsoo hänen.

Ahmağın sözleri sırtına kötektir, Ama bilgenin dudakları kendisini korur.

Tyhmän suussa on ylpeyden vitsa; vaan viisasten huulet varjelevat heitä.

Öküz yoksa yemlik boş kalır, Çünkü bol ürünü sağlayan öküzün gücüdür.

Jossa ei härkiä ole, siinä seimet puhtaana ovat; vaan jossa juhdat työtä tekevät, siinä tuloa kyllä on.

Güvenilir tanık yalan söylemez, Yalancı tanıksa yalan solur.

Totinen todistaja välttää valhetta; vaan väärä todistaja rohkiasti valhettelee.

Alaycı bilgeliği arasa da bulamaz, Akıllı içinse bilgi edinmek kolaydır.

Pilkkaaja etsii viisautta, ja ei löydä; vaan toimelliset viisauden huokiasti saavat.

Akılsız kişiden uzak dur, Çünkü sana öğretecek bir şeyi yok.

Mene pois tyhmän tyköä; sillä et sinä opi mitään häneltä.

İhtiyatlı kişinin bilgeliği, ne yapacağını bilmektir, Akılsızların ahmaklığıysa aldanmaktır.

Toimellisen viisaus on teistänsä ottaa vaarin; vaan tyhmäin hulluus on sula petos.

Ahmaklar suç sunusuyla alay eder, Dürüstler ise iyi niyetlidir.

Tyhmä nauraa syntiä, mutta hurskasten välillä on hyvä suosio.

Yürek kendi acısını bilir, Sevinciniyse kimse paylaşmaz.

Koska sydän on murheellinen, niin ei auta ulkonainen ilo.

Kötü kişinin evi yerle bir edilecek, Doğru kişinin konutuysa bayındır olacak.

Jumalattomain huoneet kukistetaan, vaan jumalisten majat viheriöitsevät.

[] Öyle yol var ki, insana düz gibi görünür, Ama sonu ölümdür.

Monella on tie mielestänsä oikia, vaan viimeiseltä johdattaa se kuolemaan.

Gülerken bile yürek sızlayabilir, Sevinç bitince acı yine görünebilir.

Naurun jälkeen tulee murhe, ja ilon perästä suru.

Yüreği dönek olan tuttuğu yolun, İyi kişi de yaptıklarının ödülünü alacaktır.

Tyhmälle tapahtuu laittamisensa jälkeen, vaan hyvä ihminen asetetaan hänen ylitsensä.

Saf kişi her söze inanır, İhtiyatlı olansa attığı her adımı hesaplar.

Taitamatoin uskoo kaikki, mutta ymmärtäväinen ottaa teistänsä vaarin.

Bilge kişi korktuğu için kötülükten uzaklaşır, Akılsızsa büyüklük taslayıp kendine güvenir.

Viisas pelkää ja karttaa pahaa, vaan tyhmä päätähavin menee.

Çabuk öfkelenen ahmakça davranır, Düzenbazdan herkes nefret eder.

Äkillinen ihminen tekee hullun töitä, ja kavala ihminen tulee vihattavaksi.

Saf kişilerin mirası akılsızlıktır, İhtiyatlı kişilerin tacı ise bilgidir.

Taitamattomat perivät tyhmyyden; vaan se on toimellisten kruunu, että he toimellisesti tekevät.

Alçaklar iyilerin önünde, Kötüler doğruların kapısında eğilirler.

Häijyn täytyy kumartaa hyviä, ja jumalattomat vanhurskasten porteissa.

Komşusu bile yoksulu sevmez, Oysa zenginin dostu çoktur.

Köyhää vihaavat hänen lähimmäisensäkin; vaan rikkaalla on monta ystävää.

Komşuyu hor görmek günahtır, Ne mutlu mazluma lütfedene!

Joka katsoo lähimmäisensä ylön. hän tekee syntiä; vaan autuas on se, joka viheliäistä armahtaa.

Kötülük tasarlayan yolunu şaşırmaz mı? Oysa iyilik tasarlayan sevgi ve sadakat kazanır.

Jotka viekkaudessa vaeltavat, niiltä puuttuu; mutta jotka hyvää ajattelevat, niille tapahtuu hyvyys ja uskollisuus.

Her emek kazanç getirir, Ama boş lakırdı yoksulluğa götürür.

Jossa työtä tehdään, siinä kyllä on; vaan joka tyhjiin puheisiin tyytyy, siinä on köyhyys.

Bilgelerin tacı servetleridir, Akılsızlarsa ahmaklıklarıyla tanınır.

Viisasten rikkaus on heidän kruununsa, mutta tyhmäin hulluus on hulluus.

Dürüst tanık can kurtarır, Yalancı tanık aldatıcıdır.

Uskollinen todistaja vapahtaa hengen, vaan väärä todistaja pettää.

RAB’den korkan tam güvenliktedir, RAB onun çocuklarına da sığınak olacaktır.

Joka Herraa pelkää, hänellä on vahva linna, ja hänen lapsensa varjellaan.

RAB korkusu yaşam kaynağıdır, İnsanı ölüm tuzaklarından uzaklaştırır.

Herran pelko on elämän lähde, että kuoleman nuora välttää taidetaan.

Kralın yüceliği halkının çokluğuna bağlıdır, Halk yok olursa hükümdar da mahvolur.

Koska kuninkaalla on paljo väkeä, se on hänen kunniansa; vaan koska vähä on väkeä, se tekee päämiehen kehnoksi.

Geç öfkelenen akıllıdır, Çabuk sinirlenen ahmaklığını gösterir.

Joka on pitkämielinen, se on viisas; vaan joka äkillinen on, se ilmoittaa tyhmyyden.

Huzurlu yürek bedenin yaşam kaynağıdır, Hırs ise insanı için için yer bitirir.

Leppyinen sydän on ruumiin elämä; vaan kateus on märkä luissa.

Muhtacı ezen, Yaradanı’nı hor görüyor demektir. Yoksula acıyansa Yaradan’ı yüceltir.

Joka köyhälle tekee väkivaltaa, hän laittaa hänen luojaansa; vaan joka armahtaa vaivaista, se kunnioittaa Jumalaa.

Kötü kişi uğradığı felaketle yıkılır, Doğru insanın ölümde bile sığınacak yeri var.

Pahuutensa tähden jumalatoin kukistetaan; vaan vanhurskas on kuolemassakin rohkia.

Bilgelik akıllı kişinin yüreğinde barınır, Akılsızlar arasında bile kendini belli eder.

Toimellisen sydämessä lepää viisaus; mutta mitä tyhmäin mielessä on, se tulee ilmi.

Doğruluk bir ulusu yüceltir, Oysa günah herhangi bir halk için utançtır.

Vanhurskaus korottaa kansan, vaan synti on kansan häpiä.

Kral sağduyulu kulunu beğenir, Utanç getirene öfkelenir.

Toimellinen palvelia on kuninkaalle otollinen; vaan häpiällistä palveliaa ei hän kärsi.