Lamentations 3

RAB’bin gazap değneği altında acı çeken adam benim.

Minä olen mies, jonka viheliäisyyttä nähdä täytyy hänen hirmuisuutensa vitsan kautta.

Beni güttü, Işıkta değil karanlıkta yürüttü.

Hän johdatti minua ja vei pimeyteen ja ei valkeuteen.

Evet, dönüp dönüp bütün gün bana elini kaldırıyor.

Hän on kätensä kääntänyt minua vastaan, ja toimittaa toisin aina minun kanssani.

Etimi, derimi yıprattı, kemiklerimi kırdı.

Hän on tehnyt lihani ja nahkani vanhaksi, ja luuni musertanut.

Beni kuşattı, Acı ve zahmetle sardı çevremi.

Hän rakensi minua vastaan, ja sapella ja vaivalla hän minua kääri.

Çoktan ölmüş ölüler gibi Beni karanlıkta yaşattı.

Hän on minut pannut pimeyteen, niinkuin aikaa kuolleet.

Çevreme duvar çekti, dışarı çıkamıyorum, Zincirimi ağırlaştırdı.

Hän on minut muurannut sisälle, etten minä pääse ulos, ja minut kovaan jalkapuuhun pannut.

Feryat edip yardım isteyince de Duama set çekiyor.

Ja vaikka minä huudan ja parun, niin hän kuitenkin korvansa tukitsee minun rukouksestani.

Yontma taşlarla yollarımı kesti, Dolaştırdı yollarımı.

Hän on muurannut tieni kiinni vuojonkivillä, ja polkuni sulkenut.

Benim için O pusuya yatmış bir ayı, Gizlenmiş bir aslandır.

Hän on väijynyt minua niinkuin karhu, niinkuin jalopeura salaisuudessa.

Yollarımı saptırdı, paraladı, Mahvetti beni.

Hän on minun antanut tieltä eksyä, ja minut repinyt säpäleiksi, ja minut autioksi tehnyt.

Yayını gerdi, okunu savurmak için Beni nişangah olarak dikti.

Hän on joutsensa jännittänyt, ja asettanut minun nuolella tarkoitettavaksi.

Oklarını böbreklerime sapladı.

Hän ampui minun munaskuihini viinensä nuolet.

Halkımın önünde gülünç düştüm, Gün boyu alay konusu oldum türkülerine.

Minä olen kaiken minun kansani nauru, ja heidän jokapäiväinen virtensä.

Beni acıya doyurdu, Bana doyasıya pelinsuyu içirdi.

Hän on haikeudella minut ravinnut, ja koiruoholla juovuttanut.

Dişlerimi çakıl taşlarıyla kırdı, Kül içinde diz çöktürdü bana.

Hän on hampaani somerolla rikki musertanut, hän kieritti minun tuhassa.

Esenlik yüzü görmedi canım, Mutluluğu unuttum.

Minun sieluni on ajettu pois rauhasta, minun täytyy hyvän unohtaa.

Bu yüzden diyorum ki, “Dermanım tükendi, RAB’den umudum kesildi.”

Minä sanoin: minun voimani ja minun toivoni Herran päälle on kadonnut.

Acımı, başıboşluğumu, Pelinotuyla ödü anımsa!

Muista siis, kuinka minä niin raadollinen ja hyljätty, koiruoholla ja sapella juotettu olen.

Hâlâ onları düşünmekte Ve sıkılmaktayım.

Minun sieluni sen kyllä muistaa, ja sitä itsellensä tutkistelee.

Ama şunu anımsadıkça umutlanıyorum:

Minä panen sen sydämeeni; sentähden minä vielä nyt toivon.

RAB’bin sevgisi hiç tükenmez, Merhameti asla son bulmaz;

Herran laupiudesta se on, ettemme ratki hukkuneet; ei hänen laupiutensa vielä loppunut.

Her sabah tazelenir onlar, Sadakatin büyüktür.

Vaan joka huomen se on uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri.

“Benim payıma düşen RAB’dir” diyor canım, “Bu yüzden O’na umut bağlıyorum.”

Herra on minun osani, sanoo minun sieluni; sentähden tahdon minä häneen toivoa.

RAB kendisini bekleyenler, O’nu arayan canlar için iyidir.

Herra on hyvä niille, jotka häneen toivovat, ja niille sieluille, jotka häntä kysyvät.

RAB’bin kurtarışını sessizce beklemek iyidir.

Hyvä on olla kärsivällisenä ja Herralta apua toivoa.

İnsan için boyunduruğu gençken taşımak iyidir.

Hyvä on ihmiselle ijestä kantaa nuoruudessansa;

RAB insana boyunduruk takınca, İnsan tek başına oturup susmalı;

Että hän istuu yksinänsä, on vaiti, kuin jotakin hänen päällensä tulee,

Umudunu kesmeden yere kapanmalı,

Ja panee suunsa tomuun, ja odottaa toivoa,

Kendisine vurana yanağını dönüp Utanca doymalı;

Ja antaa löydä poskillensa, ja paljon pilkkaa kärsii.

Çünkü Rab kimseyi sonsuza dek geri çevirmez.

Sillä ei Herra syökse pois ijankaikkisesti.

Dert verse de, Büyük sevgisinden ötürü yine merhamet eder;

Vaan hän saattaa murheelliseksi, ja taas armahtaa suuresta laupiudestansa.

Çünkü isteyerek acı çektirmez, İnsanları üzmez.

Sillä ei hän sydämestänsä ihmisiä kurita eikä murheesen saata,

Ülkedeki bütün tutsakları ayak altında ezmeyi,

Niinkuin hän tahtois raadolliset maan päällä ratki jalkainsa alla polkea,

Yüceler Yücesi’nin huzurunda insan hakkını saptırmayı,

Ja antais jonkun miehen oikeuden Ylimmäisen edessä tulla käännetyksi pois,

Davasında insana haksızlık etmeyi Rab doğru bulmaz.

Ja ihmistä väärin tuomita asiassansa, niinkuin ei Herra sitä näkisikään.

Rab buyurmadıkça kim bir şey söyler de yerine gelir?

Kuka tohtii siis sanoa: senkaltaiset tapahtuvat ilman Herran käskyä?

İyilikler gibi felaketler de Yüceler Yücesi’nin ağzından çıkmıyor mu?

Eikö paha ja hyvä tule Korkeimman suusta?

İnsan, yaşayan insan Niçin günahlarının cezasından yakınır?

Miksi siis ihmiset nurisevat eläissänsä? Jokainen nuriskaan syntejänsä vastaan.

Davranışlarımızı sınayıp gözden geçirelim, Yine RAB’be dönelim.

Tutkistelkaamme ja etsikäämme meidän menoamme, ja palatkaamme Herran tykö.

Ellerimizin yanısıra yüreklerimizi de göklerdeki Tanrı’ya açalım:

Nostakaamme meidän sydämemme ja kätemme taivaasen päin, Jumalan tykö.

“Biz karşı çıkıp başkaldırdık, Sen bağışlamadın.

Me, me olemme syntiä tehneet ja kovakorvaiset olleet; (sentähden) et sinä säästänytkään.

Öfkeyle örtünüp bizi kovaladın, Acımadan öldürdün.

Vaan sinä olet vihalla meitä peittänyt ja vainonnut, ja armottomasti surmannut.

Dualar sana erişmesin diye Bulutları örtündün.

Sinä verhoitit itses pilvellä, ettei rukous päässyt sen lävitse.

Uluslar arasında bizi pisliğe, süprüntüye çevirdin.

Sinä olet meitä tunkioksi ja saastaisuudeksi kansain seassa tehnyt.

Düşmanlarımızın hepsi bizimle alay etti.

Kaikki meidän vihollisemme ovat suutansa ammottaneet meitä vastaan.

Dehşet ve çukur, kırgın ve yıkım çıktı önümüze.”

Me painetaan alas ja rangaistaan pelvolla ja ahdistuksella.

Kırılan halkım yüzünden Gözlerimden sel gibi yaşlar akıyor.

Minun silmäni vuotavat vesi-ojia minun kansani tyttären surkeuden tähden.

Durup dinmeden yaş boşanıyor gözümden,

Minun silmäni vuotavat ja ei taida lakata; ei he asetu,

RAB göklerden bakıp görünceye dek.

Siihenasti että Herra katsoo taivaasta alas ja näkee.

Kentimdeki kızların halini gördükçe Yüreğim sızlıyor.

Minun silmäni kuluttaa minulta elämäni kaikkein minun kaupunkini tytärten tähden.

Boş yere bana düşman olanlar bir kuş gibi avladılar beni.

Minun viholliseni ovat minua kovin ajaneet takaa, niinkuin lintua ilman syytä.

Beni sarnıca atıp öldürmek istediler, Üzerime taş attılar.

He ovat minun elämäni kuoppaan salvanneet, ja heittäneet kiven minun päälleni.

Sular başımdan aştı, “Tükendim” dedim.

Ovat myös vedet minun pääni ylitse käyneet; niin minä sanoin: nyt minä ratki hukassa olen.

Sarnıcın dibinden seni adınla çağırdım, ya RAB;

Minä huusin avukseni sinun nimeäs, Herra, alhaalta kuopasta;

Sesimi, “Ahıma, çağrıma kulağını kapama!” dediğimi duydun.

Ja sinä kuulit minun ääneni, älä korvias kätke minun huokauksestani ja huudostani.

Seni çağırınca yaklaşıp, “Korkma!” dedin.

Sinä lähenet kuin minä sinua huudan, ja sanot: älä pelkää.

Davamı sen savundun, ya Rab, Canımı kurtardın.

Sinä, Herra, ratkaiset minun sieluni asian, ja lunastat minun henkeni.

Bana yapılan haksızlığı gördün, ya RAB, Davamı sen gör.

Herra katso, kuinka minulle niin vääryyttä tehdään, ja tuomitse minun oikeuteni.

Benden nasıl öç aldıklarını, Bana nasıl dolap çevirdiklerini gördün.

Sinä näet kaikki heidän kostonsa ja kaikki heidän ajatuksensa minusta.

Aşağılamalarını, ya RAB, Çevirdikleri bütün dolapları, Bana saldıranların dediklerini, Gün boyu söylendiklerini duydun.

Herra, sinä kuulet heidän pilkkansa ja kaikki heidän ajatuksensa minua vastaan,

Aşağılamalarını, ya RAB, Çevirdikleri bütün dolapları, Bana saldıranların dediklerini, Gün boyu söylendiklerini duydun.

Minun vainollisteni huulet ja heidän neuvonsa minua vastaan yli päivää.

Oturup kalkışlarına bak, Alay konusu oldum türkülerine.

Katso, kuin he istuvat eli nousevat, niin he minusta virsiä laulavat.

Yaptıklarının karşılığını ver, ya RAB.

Kosta heille, Herra, niinkuin he ansainneet ovat, heidän kättensä töiden jälkeen.

İnat etmelerini sağla, Lanetin üzerlerinden eksilmesin.

Anna heidän sydämensä vavista ja sinun kiroustas tuta.

Göklerinin altından öfkeyle kovala, yok et onları, ya RAB.

Vainoo heitä hirmuisuudella, ja hukuta heitä Herran taivaan alta.