Job 36

Elihu konuşmasına şöyle devam etti:

Elihu puhui vielä ja sanoi:

“Biraz bekle, sana açıklayayım, Çünkü Tanrı için söylenecek daha çok söz var.

Odota vielä vähä, minä osoitan sinulle sen; sillä minulla on vielä nyt jotakin Jumalan puolesta sanomista.

Bilgimi geniş kaynaklardan toplayacağım, Yaratıcıma hak vereceğim.

Minä tuon minun ymmärrykseni kaukaa, ja osoitan, että minun Luojani on hurskas.

Kuşkusuz söylediğim hiçbir şey yalan değil, Karşında bilgide yetkin biri var.

Sillä minun puheessani ei tosin ole petosta, minun ymmärrykseni on vilpitöin sinun edessäs.

“Tanrı güçlüdür, ama kimseyi hor görmez, Güçlü ve amacında kararlı.

Katso, Jumala on voimallinen, ei kuitenkaan hän ketään hylkää: Hän on voimallinen sydämensä väestä.

Kötüleri yaşatmaz, Ezilenin hakkını verir.

Jumalatointa ei hän varjele, vaan auttaa köyhää oikeuteen.

Gözlerini doğru kişiden ayırmaz, Onu krallarla birlikte tahta oturtur, Sonsuza dek yükseltir.

Ei hän käännä silmiänsä pois hurskaasta: hän on myös kuningasten kanssa istuimella: hän antaa heidän pysyä alinomati, että he korkiaksi tulevat.

Ama insanlar zincire vurulur, Baskı altında tutulurlarsa,

Ja ehkä vangit olisivat jalkapuussa, ja sidottuna surkeuden köysillä:

Onlara yaptıklarını, Gurura kapılıp isyan ettiklerini bildirir.

Niin hän ilmoittaa heille heidän työnsä ja rikoksensa, että he ovat tehneet väkivaltaa,

Öğüdünü dinletir, Kötülükten dönmelerini buyurur.

Ja avaa heidän korvansa kuritukseen, ja sanoo heille, että he kääntyisivät pois vääryydestä.

Eğer dinler ve O’na kulluk ederlerse, Kalan günlerini bolluk, Yıllarını rahatlık içinde geçirirler.

Jos he kuulevat ja palvelevat häntä, niin he hyvissä päivissä vanhenevat ja ilolla elävät.

Ama dinlemezlerse ölür, Ders almadan yok olurlar.

Jos ei he kuule, niin he kaatuvat miekalla, ja hukkuvat ennenkuin he sen havaitsevat.

“Tanrısızlar öfkelerini içlerinde gizler, Kendilerini bağladığında Tanrı’dan yardım istemezler.

Ulkokullatut kartuttavat vihan: ei he huuda, kuin he vankina ovat;

Genç yaşta ölüp giderler, Yaşamları putperest tapınaklarında fuhşu iş edinmiş erkekler arasında sona erer.

Niin heidän sielunsa kuolee nuoruudessa, ja heidän elämänsä huorintekiäin seassa.

Ama Tanrı acı çekenleri acı çektikleri için kurtarır, Düşkünlere kendini dinletir.

Mutta vaivaista auttaa hän vaivaisuudessa, ja avaa köyhäin korvan murheessa.

“Evet, seni sıkıntıdan çeker çıkarırdı; Darlığın olmadığı geniş bir yere, Zengin yiyeceklerle bezenmiş bir sofraya.

Hän tempaa sinunkin ahdistuksen kidasta avaruuteen, jolla ei pohjaa ole; ja sinun pöydälläs on lepo, täytetty kaikella hyvällä.

Oysa şimdi kötülerin hak ettiği cezayı çekiyorsun, Yargı ve adalet yakalamış seni.

Ja sinä olet täydellisesti havaitseva jumalattoman tuomion; mutta tuomio ja oikeus vahvistaa sinun.

Dikkat et, para seni baştan çıkarmasın, Büyük bir rüşvet seni saptırmasın.

Katso, ettei viha ole vietellyt sinua voimassas, eli suuret lahjat ole kääntäneet sinua.

Zenginliğin ya da bütün gücün yeter mi Sıkıntı çekmeni önlemeye?

Luuletkos hänen huolivan jalouttas, kultaa eli jonkun väkevyyttä ja varaa?

Halkların yeryüzünden Yok edildiği geceyi özleme.

Ei sinun tarvitse ikävöidä yötä, karatakses ihmisten päälle siallansa.

Dikkat et, kötülüğe dönme, Çünkü sen onu düşkünlüğe yeğledin.

Kavahda sinuas, ja älä käännä sinuas vääryyteen, niikuin sinä surkeuden tähden ruvennut olet.

“İşte Tanrı gücüyle yükselir, O’nun gibi öğretmen var mı?

Katso, Jumala on korkia voimassansa: kuka on senkaltainen opettaja kuin hän on?

Kim O’na ne yapması gerektiğini söyleyebilir? Kim O’na, ‘Haksızlık ettin’ diyebilir?

Kuka tutkii hänen tiensä? ja kuka sanoo hänelle: sinä teet väärin?

O’nun işlerini yüceltmelisin, anımsa bunu, İnsanların ezgilerle övdüğü işlerini.

Muista, ettäs ylistät hänen töitänsä, niinkuin ihmiset veisaavat.

Bütün insanlar bunları görmüştür, Herkes onları uzaktan izler.

Sillä kaikki ihmiset sen nähneet ovat: Ihmiset näkevät sen kaukaa.

Evet, Tanrı öyle büyüktür ki, O’nu anlayamayız, Varlığının süresi hesaplanamaz.

Katso, Jumala on suuri, ja emme tiedä sitä: hänen vuosilukunsa ovat arvaamattomat.

“Su damlalarını yukarı çeker, Buharından yağmur damlatır.

Sillä hän tekee veden pieniksi pisaroiksi, ja ajaa pilvensä kokoon sateeksi,

Bulutlar nemini döker, İnsanların üzerine bol yağmur yağdırır.

Että pilvet pisaroitsevat ja vuotavat vahvasti ihmisten päälle.

Bulutları nasıl yaydığını, Göksel konutundan nasıl gürlediğini kim anlayabilir?

Koska hän aikoo hajoittaa pilvensä ja majansa jylinän.

Şimşekleri çevresine nasıl yaydığına, Denizin dibine dek nasıl ulaştırdığına bakın.

Katso, niin hän levittää valkeutensa sen päälle, ja peittää meren syvyyden.

Tanrı halkları böyle yönetir, Bol yiyecek sağlar.

Sillä näillä tuomitsee hän kansan; ja antaa ruokaa runsaasti.

Şimşeği elleriyle tutar, Hedefine vurmasını buyurur.

Hän kätkee valkeuden käsissänsä, ja käskee sen palata.

O’nun gürleyişi fırtınayı haber verir, Sığırlar bile fırtına kopacağını bildirir.

Sen ilmoittaa hänen lähimmäisensä, joka on pitkäisen viha pilvissä.