Job 34

Elihu konuşmasına şöyle devam etti:

Ja Elihu vielä sanoi:

“Ey bilgeler, sözlerimi dinleyin, Kulak verin bana, ey bilgi sahipleri.

Te taitavat, kuulkaat minun puhettani, ja te ymmärtäväiset, ottakaat korviinne.

Çünkü damak nasıl yemeği tadarsa, Kulak da sözleri sınar.

Sillä korva koettelee puheen, ja suu maistaa ruan.

Gelin, doğruyu seçelim, İyiyi birlikte öğrenelim.

Valitkaamme meillemme oikeus, tietääksemme keskenämme, mikä hyvä on.

“Çünkü Eyüp, ‘Ben suçsuzum’ diyor, ‘Tanrı hakkımı elimden aldı.

Sillä Job on sanonut: minä olen hurskas, ja Jumala on kieltänyt minulta oikeuteni.

Haklı olduğum halde yalancı sayılıyorum, Suçsuz olduğum halde okunla yaraladın beni.’

Minun täytyy valhetella, ehkä minulla vielä oikeus olis: minä vaivataan ilman ansiota minun nuoliltani.

Eyüp gibisi var mı? Alayı su gibi içiyor!

Kuka on Jobin vertainen, joka irvistystä juo niinkuin vettä,

Kötülük yapanlarla dostluk edip geziyor, Kötülerle aynı yolda yürüyor.

Ja käy pahantekiäin kanssa tiellä, niin että vaeltaa jumalattomain kanssa?

Çünkü, ‘Tanrı’yı hoşnut etmeye çalışmak İnsana yarar getirmez’ diyor.

Sillä hän on sanonut: Ei se auta ihmistä, että hän pyytää Jumalalle kelvata.

“Bu yüzden, ey sağduyulu insanlar, beni dinleyin! Tanrı kötülük yapar mı, Her Şeye Gücü Yeten haksızlık eder mi? Asla!

Sentähden, te toimelliset, kuulkaat minua. Pois se, että Jumala olis jumalatoin ja Kaikkivaltias väärä.

[] Çünkü O herkese yaptığının karşılığını öder, Hak ettiğini başına getirir.

Sillä hän antaa itsekullekin ihmiselle ansionsa jälkeen, ja maksaa tiensä jälkeen.

Tanrı kesinlikle kötülük etmez, Her Şeye Gücü Yeten adaleti saptırmaz.

Ilman epäilemätä, ei Jumala tuomitse ketään vääryydellä, eikä Kaikkivaltias käännä oikeutta.

Kim yeryüzünü O’na emanet etti? Kim O’nu bütün dünyanın başına atadı?

Kuka on asettanut ne mitkä maan päällä ovat, ja kuka on pannut koko maanpiirin?

Eğer niyet eder de Ruhunu ve soluğunu geri çekerse,

Jos hän tahtois, niin hän vois kaikkein hengen ja elämän koota tykönsä.

Bütün insanlık bir anda yok olur, İnsan yine toprağa döner.

Kaikki liha kuolis yhteen, ja ihminen tulis tuhaksi jälleen.

“Aklın varsa dinle, Kulak ver sözlerime.

Onko sinulla ymmärrystä, niin kuule näitä, ja ota vaari puheeni äänestä.

Adaletten nefret eden hiç hüküm sürebilir mi? Adil ve güçlü olanı suçlayacak mısın?

Taivuttaisko joku sentähden oikeuden, että hän vihaa häntä, ja tahtoisitkos hurskaan ja jalon tuomita jumalattomaksi?

Krallara, ‘Değersizsiniz’, Soylulara, ‘Kötüsünüz’ diyen,

Pitäiskö sanottaman kuninkaalle: sinä Belial! ja ruhtinaille: te jumalattomat!

Önderlere ayrıcalık tanımayan, Zengini yoksuldan çok önemsemeyen O değil mi? Çünkü hepsi O’nun ellerinin işidir.

Joka ei kuitenkaan katso ruhtinain muotoa, eikä pidä eroitusta rikkaan ja köyhän välillä; sillä he ovat kaikki hänen käsialansa.

Gece yarısı bir anda ölürler, Herkes sarsılır, ölüp gider, Güçlüler de insan eli değmeden alınıp götürülür.

Pikaisesti täytyy heidän kuolla vielä puoliyönäkin: kansan täytyy hämmästyä ja hukkua: väkevä voimatoinna otetaan pois.

“Tanrı’nın gözleri insanların yolundan ayrılmaz, Attıkları her adımı görür.

Sillä hänen silmänsä näkevät jokaisen tien, ja hän katsoo kaikki heidän askeleensa.

Kötülük yapanların gizlenebileceği Ne karanlık bir yer vardır, ne de ölüm gölgesi.

Ei pimiä eikä kuoleman varjo ole siellä, että pahantekiät itsensä siinä salaisivat.

Yargılanmak için önüne gelsinler diye, Tanrı insanları sorgulamaya pek gerek duymaz.

Sillä ei ole yhdellekään sallittu, että hän tulis Jumalan kanssa oikeudelle.

Araştırmadan güçlü insanları kırar, Onların yerine başkalarını diker.

Hän musertaa monta epälukuista tuimaa, ja asettaa muita heidän siaansa;

Çünkü ne yaptıklarını bilir, Gece onları deviriverir, ezilirler.

Että hän tuntee heidän työnsä, ja kukistaa heitä yöllä, että he muserretaan rikki.

Herkesin gözü önünde Kötülükleri yüzünden onları cezalandırır;

Hän heittää jumalattomat ilmeisesti kokoon,

Artık O’nun ardından gitmedikleri, Yollarının hiçbirini dikkate almadıkları için.

Ettei he häntä seuranneet, ja ei tahtoneet ymmärtää hänen teitänsä;

Yoksulun feryadını O’na duyurdular; Düşkünlerin feryadını işitti.

Että vaivaisten hunto tulis hänen eteensä ja hän kuulis viheliäisten huudon.

Ama Tanrı sessiz kalırsa kim O’nu suçlayabilir? Yüzünü gizlerse kim O’nu görebilir? Bir ulusa karşı da bir insana karşı da O hep aynıdır,

Jos hän antaa rauhan, kuka tahtoo kadottaa? ja jos hän peittää kasvonsa, kuka taitaa katsoa hänen päällensä, kansan ja ihmisten seassa?

Tanrısız insan krallık etmesin, Halka tuzak kurmasın diye.

Niin ei hän anna ulkokullatun hallita, kansan lankeemuksen tähden.

“Kimse Tanrı’ya, ‘Suçluyum, artık kötülük yapmayacağım’ dedi mi,

Minä puhun Jumalan edessä, joka sanoo: minä olen säästänyt, en minä turmele.

‘Göremediğimi sen bana öğret, Haksızlık ettimse, bir daha etmem?’

Ellen minä ole osannut, niin opeta sinä minua: jos minä olen tehnyt väärin, niin en minä sitä silleen tee.

O’nu reddettiğin halde, Senin keyfince mi seni ödüllendirmeli? Çünkü karar verecek olan sensin, ben değil, Öyleyse anlat bana bildiğini.

Onko joku, joka vastaa sinun puolestas, koska et sinä tahdo? se on sinun ehdossas, ja ei minun. Jos sinä nyt jotakin tiedät,niin puhu.

“Sağduyulu insanlar, Beni dinleyen bilgeler diyecekler ki,

Toimellisten miesten sallin minä kyllä puhua minulleni. Ja taitava mies kuulee minua.

‘Eyüp bilgisizce konuşuyor, Sözlerinin değeri yok.’

Mutta Job puhuu tyhmästi, ja hänen puheessansa ei ole ymmärrystä.

Kötü biri gibi yanıtladığı için Keşke Eyüp’ün sınanması sonsuza dek sürse!

Minun isäni! anna Jobia koeteltaa loppuun asti, että hän kääntää itsensä vääräin ihmisten tykö.

Çünkü günahına isyan da ekliyor, Önümüzde alay edercesine el çırpıyor, Tanrı’ya karşı konuştukça konuşuyor.”

Hän on paitsi entisiä syntejänsä vielä nyt pilkannut: anna hänen meidän edessämme lyödyksi tulla, ja sitte hän riidelkään kyllä sanoillansa Jumalan edessä.