Job 31

“Gözlerimle antlaşma yaptım Şehvetle bir kıza bakmamak için.

Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa, etten minä katsoisi neitseen päälle.

Çünkü insanın yukarıdan, Tanrı’dan payı nedir, Yücelerden, Her Şeye Gücü Yeten’den mirası ne?

Mutta mitä Jumala ylhäältä antaa minulle osaksi ja Kaikkivaltias korkialta perinnöksi?

Kötüler için felaket, Haksızlık yapanlar için bela değil mi?

Eikö väärän pitäisi näkemän senkaltaista vaivaisuutta, ja pahantekiän senkaltaista surkeutta kärsimän?

Yürüdüğüm yolları görmüyor mu, Attığım her adımı saymıyor mu?

Eikö hän näe minun teitäni ja lueskele kaikkia minun askeleitani?

“Eğer yalan yolunda yürüdümse, Ayağım hileye seğirttiyse,

Olenko minä vaeltanut turhassa menossa, eli minun jalkani kiiruhtaneet petokseen?

–Tanrı beni doğru teraziyle tartsın, Kusursuz olduğumu görsün–

Punnitkaan hän minua oikialla vaa'alla, niin Jumala ymmärtää minun vakuuteni.

Adımım yoldan saptıysa, Yüreğim gözümü izlediyse, Ellerim pisliğe bulaştıysa,

Jos minun askeleeni ovat poikenneet tieltä, ja minun sydämeni seurannut silmiäni, ja jotakin riippunut minun käsissäni,

Ektiğimi başkaları yesin, Ekinlerim kökünden sökülsün.

Niin minä kylväisin ja toinen söis, ja minun sikiäni hukkuis juurinensa.

“Eğer gönlümü bir kadına kaptırdıysam, Komşumun kapısında pusuya yattıysam,

Jos minun sydämeni on vietelty vaimon perään, ja olen väijynyt lähimmäiseni ovella,

Karım başkasının buğdayını öğütsün, Onunla başka erkekler yatsın.

Niin minun emäntäni häväistäkään muilta, ja muut maatkaan hänen;

Çünkü bu utanç verici, Yargılanması gereken bir suç olurdu.

Sillä se on häpiä ja paha työ tuomarien edessä;

Yıkım diyarına dek yakan bir ateştir o, Bütün ürünümü kökünden kavururdu.

Sillä se olis tuli joka polttais kadotukseen, ja kaiken minun saatuni peräti hukuttais.

“Benimle ters düştüklerinde Kölemin ve hizmetçimin hakkını yemişsem,

Jos olen katsonut ylön palveliani eli palkkapiikani oikeuden, riidellessänsä minun kanssani,

Tanrı yargıladığında ne yaparım? Hesap sorduğunda ne yanıt veririm?

Mitä minä sitte tekisin kuin Jumala nousee? eli mitä minä vastaisin häntä, kuin hän kostaa?

Beni ana karnında yaratan onu da yaratmadı mı? Rahimde bize biçim veren O değil mi?

Eikö hän ole tehnyt häntä, joka minunkin äitini kohdussa teki? ja on meidät molemmat kohdussa valmistanut.

“Eğer yoksulların dileğini geri çevirdimse, Dul kadının umudunu kırdımsa,

Olenko minä kieltänyt tarvitsevaisilta, mitä he minulta ovat pyytäneet, ja antanut leskein silmät heikoksi tulla?

Ekmeğimi yalnız yedim, Öksüzle paylaşmadımsa,

Olenko minä syönyt palani yksinäni, ettei orpo ole myös siitä syönyt?

Gençliğimden beri öksüzü baba gibi büyütmedimse, Doğduğumdan beri dul kadına yol göstermedimse,

Sillä nuoruudestani olen minä ollut niinkuin isä, ja hamasta äitini kohdusta olen minä mielelläni holhonnut.

Giysisi olmadığı için can çekişen birini Ya da örtüsü olmayan bir yoksulu gördüm de,

Jos minä olen nähnyt jonkun hukkuvan, ettei hänellä ollut vaatetta, ja sallinut käydä köyhän peittämättä;

Koyunlarımın yünüyle ısıtmadıysam, O da içinden beni kutsamadıysa,

Jos ei hänen lanteensa ole siunannut minua, kuin hän minun lammasnahoillani lämmitettiin;

Mahkemede sözümün geçtiğini bilerek Öksüze el kaldırdımsa,

Jos olen nostanut käteni orpoja vastaan, ehkä minä näin minun voimallisena porteissa olevan;

Kolum omuzumdan düşsün, Kol kemiğim kırılsın.

Niin kaatukoon minun hartiani lapaluiltani, ja minun käsivarteni särkyköön luinensa.

Çünkü Tanrı’dan gelecek beladan korkarım, O’nun görkeminden ötürü böyle bir şey yapamam.

Sillä Jnmalan rangaistus on minulle vavistukseksi, ja en taida hänen korkeuttansa välttää.

“Eğer umudumu altına bağladımsa, Saf altına, ‘Güvencim sensin’ dedimse,

Olenko minä asettanut kullan turvakseni? ja sanonut puhtaalle kullalle: sinä olet minun uskallukseni?

Servetim çok, Varlığımı bileğimle kazandım diye sevindimse,

Olenko minä iloinnut tavarani paljoudesta, ja että käteni paljon riistaa koonneet ovat?

Işıldayan güneşe, Parıldayarak hareket eden aya bakıp da,

Olenko minä katsonut valkeutta, koska se kirkkaasti paisti, ja kuuta, koska se täydellinen oli?

İçimden ayartıldımsa, Elim onlara taptığımı gösteren bir öpücük yolladıysa,

Onko minun sydämeni salaa minua vietellyt, suuta antamaan kädelleni?

Bu da yargılanacak bir suç olurdu, Çünkü yücelerdeki Tanrı’yı yadsımış olurdum.

Joka myös vääryys on tuomarien edessä; sillä niin olisin minä kieltänyt Jumalan ylhäältä.

“Eğer düşmanımın yıkımına sevindim, Başına kötülük geldi diye keyiflendimse,

Olenko minä iloinnut viholliseni vastoinkäymisestä? taikka riemuinnut, että onnettomuus tuli hänen päällensä?

–Kimsenin canına lanet ederek Ağzımın günah işlemesine izin vermedim–

Sillä en minä antanut minun suuni syntiä tehdä, sadatellakseni hänen sieluansa.

Evimdeki insanlar, ‘Eyüp’ün verdiği etle Karnını doyurmayan var mı?’ diye sormadıysa,

Eivätkö miehet, jotka minun majassani ovat, sanoisi: jospa emme hänen lihastansa ravittaisi?

–Hiçbir yabancı geceyi sokakta geçirmezdi, Çünkü kapım her zaman yolculara açıktı–

Muukalaisen ei pitänyt yötä ulkona oleman; vaan vaellusväelle avasin minä oveni.

Kalabalıktan çok korktuğum, Boyların aşağılamasından yıldığım, Susup dışarı çıkmadığım için Suçumu bağrımda gizleyip Adem gibi isyanımı örttümse,

Olenko minä niinkuin ihminen peittänyt minun pahuuteni, salatakseni minun vääryyttäni?

Kalabalıktan çok korktuğum, Boyların aşağılamasından yıldığım, Susup dışarı çıkmadığım için Suçumu bağrımda gizleyip Adem gibi isyanımı örttümse,

Olenko minä hämmästynyt suurta joukkoa? eli olenko minä sukulaisteni ylönkatsetta peljännyt? ollut ääneti, ja en mennyt ovesta ulos?

-“Keşke beni dinleyen biri olsa! İşte savunmamı imzalıyorum, Her Şeye Gücü Yeten bana yanıt versin! Hasmımın yazdığı tomar elimde olsa,

Kuka antais minulle kuultelian, että Kaikkivaltias kuulis minun pyyntöni, että joku kirjoittais kirjan minun asiastani;

Kuşkusuz onu omuzumda taşır, Taç gibi başıma koyardım.

Niin minä ottaisin sen hartioilleni, ja sitoisin ympärilleni niinkuin kruunun.

Attığım her adımı ona bildirir, Kendisine bir önder gibi yaklaşırdım.–

Minä ilmoittaisin hänelle minun askeleini luvun, ja niinkuin ruhtinas kantaisin sen edes.

“Toprağım bana feryat ediyorsa, Sabanın açtığı yarıklar bir ağızdan ağlıyorsa,

Jos minun maani huutais minua vastaan, ja sen vaot kaikki ynnä itkisivät;

Ürününü para ödemeden yedimse Ya da üzerinde oturanların kalbini kırdımsa,

Jos minä olen sen hedelmän maksamatta syönyt, ja tehnyt peltomiesten elämän työlääksi;

Orada buğday yerine diken, Arpa yerine delice bitsin.” Eyüp’ün konuşması sona erdi.

Niin kasvakoon minulle nisuista orjantappuria ja ohrista pahoja ruohoja. Jobin sanat loppuvat.