Job 15

Temanlı Elifaz şöyle yanıtladı:

Niin vastasi Eliphas Temanilainen ja sanoi:

“Bilge kişi boş sözlerle yanıtlar mı, Karnını doğu rüzgarıyla doldurur mu?

Pitääkö taitavan niin tuuleen puhuman, ja täyttämän vatsansa tuulella?

Boş sözlerle tartışır, Yararsız söylevler verir mi?

Sinä nuhtelet kelvottomilla sanoilla ja puheilla, joista ei ole hyödytystä.

Tanrı korkusunu bile ortadan kaldırıyor, Tanrı’nın huzurunda düşünmeyi engelliyorsun.

Sinä olet hyljännyt pelvon, ja puhut ylönkatseella Jumalan edessä.

Çünkü suçun ağzını kışkırtıyor, Hilekârların diliyle konuşuyorsun.

Sillä sinun pahuutes opettaa niin sinun suus; ja sinä olet valinnut viekasten kielen.

Kendi ağzın seni suçluyor, ben değil, Dudakların sana karşı tanıklık ediyor.

Sinun suus pitää tuomitseman sinun, ja en minä: sinun huules pitää todistaman sinua vastaan:

“İlk doğan insan sen misin? Yoksa dağlardan önce mi var oldun?

Oletkos ensimäinen ihminen, joka syntynyt on? eli ennen (kaikkia) vuoria luotu?

Tanrı’nın sırrını mı dinledin de, Yalnız kendini bilge görüyorsun?

Oletko sinä kuullut Jumalan salaisen neuvon? ja onko taito halvempi sinua?

Senin bildiğin ne ki, biz bilmeyelim? Senin anladığın ne ki, bizde olmasın?

Mitä sinä tiedät, jota emme tiedä; mitäs ymmärrät, joka ei ole meidän tykönämme?

Bizde ak saçlı da yaşlı da var, Babandan bile yaşlı.

Harmaapäät ja vanhat ovat meidän tykönämme, jotka ennen ovat eläneet kuin sinun isäs.

Az mı geliyor Tanrı’nın avutması sana, Söylediği yumuşak sözler?

Pitäiskö Jumalan lohdutukset oleman halvat sinulle? Eli onko jotakin salaista tykönäs?

Niçin yüreğin seni sürüklüyor, Gözlerin parıldıyor,

Mitä sinun sydämes aikoi? ja mitäs vilkutat silmiäs?

Tanrı’ya öfkeni gösteriyorsun, Ağzından böyle sözler dökülüyor?

Kuinka sinä asetat mieles Jumalaa vastaan? että sinä senkaltaiset sanat suustas päästät.

“İnsan gerçekten temiz olabilir mi? Kadından doğan biri doğru olabilir mi?

Mikä on ihminen, että hän olis puhdas? ja että hän olis hurskas, joka vaimosta syntynyt on?

Tanrı meleklerine güvenmiyorsa, Gökler bile O’nun gözünde temiz değilse,

Katso, hänen pyhäinsä seassa ei ole yhtään nuhteetointa; ja taivaat ei ole puhtaat hänen edessänsä.

Haksızlığı su gibi içen İğrenç, bozuk insana mı güvenecek?

Kuinka paljon enemmin ihminen on kauhia ja ilkiä, joka juo vääryyttä niinkuin vettä?

“Dinle beni, sana açıklayayım, Gördüğümü anlatayım,

Minä osoitan sinulle sen, kuule minua: minä luettelen sinulle, mitä minä nähnyt olen:

Bilgelerin atalarından öğrenip bildirdiği, Gizlemediği gerçekleri;

Mitä taitavat sanoneet ovat, jota ei yksikään heidän isistänsä ole salannut.

O atalar ki, ülke yalnız onlara verilmişti, Aralarına henüz yabancı girmemişti.

Joille ainoille maa annettu on, niin ettei yksikään outo saanut käydä heidän keskellänsä.

Kötü insan yaşamı boyunca kıvranır, Zorbaya ayrılan yıllar sayılıdır.

Jumalatoin vapisee kaiken elinaikansa, ja tyrannin vuosiluku on peitetty.

Dehşet sesleri kulağından eksilmez, Esenlik içindeyken soyguncunun saldırısına uğrar.

Pelvon ääni on hänen korvissansa, että rauhassakin pitää hävittäjä tuleman hänen päällensä.

Karanlıktan kurtulabileceğine inanmaz, Kılıç onu gözler.

Ei hän usko palajavansa pimeydestä, ja varoo aina miekkaa.

‘Nerede?’ diyerek ekmek ardınca dolaşır, Karanlık günün yanıbaşında olduğunu bilir.

Kuin hän lähtee sinne ja tänne elatuksensa jälkeen, niin hän luulee aina pimeyden päivän käsissänsä olevan.

Acı ve sıkıntı onu yıldırır, Savaşa hazır bir kral gibi onu yener.

Ahdistus ja hätä peljättävät häntä, ja yllyttävät hänen, niinkuin kuningas valmis sotaan.

Çünkü Tanrı’ya el kaldırmış, Her Şeye Gücü Yeten’e meydan okumuş,

Sillä hän on ojentanut kätensä Jumalaa vastaan, ja vahvistanut itsensä Kaikkivaltiasta vastaan.

Kalın, yumrulu kalkanıyla O’na inatla saldırmıştı.

Hän juoksee päätäpäin häntä vastaan, ja seisoo ynseästi häntä vastaan.

“Yüzü semirdiği, Göbeği yağ bağladığı halde,

Hän on peittänyt kasvonsa lihavuudellansa, ja lihoittanut ja paisuttanut itsensä.

Yıkılmış kentlerde, Taş yığınına dönmüş oturulmaz evlerde oturacak,

Mutta hänen pitää asuman hävitetyssä kaupungissa ja asumattomissa huoneissa, jotka roukkioksi riutumallansa ovat.

Zengin olmayacak, serveti tükenecek, Malları ülkeye yayılmayacaktır.

Ei hänen pidä rikastuman, eikä hänen tavaransa pysymän, eikä hänen onnensa pidä leviämän maassa.

Karanlıktan kaçamayacak, Filizlerini alev kurutacak, Tanrı’nın ağzından çıkan solukla yok olacaktır.

Ei hänen pidä pääsemän pimeydestä: tulen liekki kuivaa hänen oksansa, ja hänen suunsa hengellä katoo.

Boş şeye güvenerek kendini aldatmasın, Çünkü ödülü de boş olacaktır.

Ei hän taida uskaltaa turhuuteen, että hän on petetty; sillä turhuus on hänen palkkansa.

Gününden önce işi tamamlanacak, Dalı yeşermeyecektir.

Hän loppuu ennen aikaansa, ja hänen oksansa ei pidä vihoittaman.

Asma gibi koruğunu dökecek, Zeytin ağacı gibi çiçeğini dağıtacaktır.

Hän poimitaan niinkuin kypsymätöin marja viinapuusta, ja niinkuin öljypuu varistaa kukoistuksensa.

Çünkü tanrısızlar sürüsü kısır olur, Rüşvetçilerin çadırlarını ateş yakıp yok eder.

Sillä ulkokullattuin kokous pitää oleman yksinäinen, ja tulen pitää polttaman lahjain ottajan huoneen,

[] Fesada gebe kalıp kötülük doğururlar, İçleri yalan doludur.”

Hän siittää onnettomuuden, ja synnyttää vaivaisuuden; ja heidän vatsansa valmistaa petoksen.