Job 11

Naamalı Sofar şöyle yanıtladı:

Niin vastasi Zophar Naemasta ja sanoi:

“Bunca söz yanıtsız mı kalsın? Çok konuşan haklı mı sayılsın?

Kuin joku on kauvan puhunut, eikö häntä pitäis vastattaman? eli pitääkö suupaltilla oikeus oleman?

Saçmalıkların karşısında sussun mu insanlar? Sen alay edince kimse seni utandırmasın mı?

Pitääkö sinun jaarituksiis ihmisten vaikeneman, että sinä pilkkaat, eikä yksikäan sinua häpäisisi?

Tanrı’ya, ‘İnancım arıdır’ diyorsun, ‘Senin gözünde temizim.’

Sinä sanot: minun opetukseni on selkiä, ja minä olen puhdas sinun silmäis edessä.

Ama keşke Tanrı konuşsa, Sana karşı ağzını açsa da,

Jospa Jumala puhuis ja avais huulensa sinua vastaan,

Bilgeliğin sırlarını bildirse! Çünkü bilgelik çok yönlüdür. Bil ki, Tanrı günahlarından bazılarını unuttu bile.

Ja ilmoittais sinulle salaisen tiedon! sillä hänellä olis vielä enempi tekemistä, ettäs tietäisit, ettei hän muistele kaikkia sinun pahoja töitäs.

“Tanrı’nın derin sırlarını anlayabilir misin? Her Şeye Gücü Yeten’in sınırlarına ulaşabilir misin?

Luuletkos tutkistellessas Jumalan löytäväs? ja Kaikkivaltiaan täydellisesti löytäväs.

Onlar gökler kadar yüksektir, ne yapabilirsin? Ölüler diyarından derindir, nasıl anlayabilirsin?

Hän on korkiampi kuin taivas, mitäs tahdot tehdä? syvempi kuin helvetti, kuinkas taidat tuta?

Ölçüleri yeryüzünden uzun, Denizden geniştir.

Pitempi kuin maa, ja laviampi kuin meri.

“Gelip seni hapsetse, mahkemeye çağırsa, Kim O’na engel olabilir?

Jos hän sen ylösalaisin kääntäis, eli kätkis, eli heittäis kokoon; kuka hänen estäis?

Çünkü O yalancıları tanır, Kötülüğü görür de dikkate almaz mı?

Sillä hän tuntee turhatkin ihmiset, ja näkee vääryydet; ja ei hänen pitäis ymmärtämän?

Ne zaman yaban eşeği insan doğurursa, Aptal da o zaman sağduyulu olur.

Turha ihminen ylpeilee, ja syntynyt ihminen on niinkuin metsä-aasin varsa.

“O’na yüreğini adar, Ellerini açarsan,

Jos olisit valmistanut sydämes, ja nostanut kätes hänen tykönsä;

İşlediğin günahı kendinden uzaklaştırır, Çadırında haksızlığa yer vermezsen,

Jos vääryys on sinun kädessäs, niin heitä se kauvas, ettei yhtään vääryyttä asuisi majassas:

Utanmadan başını kaldırır, Sağlam ve korkusuz olabilirsin.

Niin sinä ylennät kasvos ilman laitosta, ja olet vahva ja ei pelkääväinen.

Sıkıntılarını unutur, Akıp gitmiş sular gibi anarsın onları.

Niin sinä myös unhotat vaivan; ja niinkuin ohitse juossut vesi, tulee se mielees.

Yaşamın öğlen güneşinden daha parlak olur, Karanlık sabaha döner.

Ja sinun elämäs aika pitää käymän ylös niinkuin puolipäivä, ja pimeys niinkuin kirkas aamu.

Güven duyarsın, çünkü umudun olur, Çevrene bakıp güvenlik içinde yatarsın.

Ole hyvässä turvassa, vielä nyt toivo on; sillä vaikkas nyt olet häpiässä, niin sinä kuitenkin olet rauhassa lepäävä.

Uzanırsın, korkutan olmaz, Birçokları senden lütuf diler.

Sinä olet makaava, ja ei kenkään sinua peljätä: monen pitää sinua kunnioittaman.

Ama kötülerin gözlerinin feri sönecek, Kaçacak yer bulamayacaklar, Tek umutları son soluklarını vermek olacak.”

Mutta jumalattomain silmät pitää nääntymän, ja ei voi päästää; sillä heidän toivonsa pitää puuttuman heidän sieluiltansa.